Uusia taitoja oppimassa.


Meillä on otettu askel liikunnallisempaan arkeen, nimittäin nyt kun toinen pojista opettelee polkupyöräilemään ja toinen potkupyöräilee vinhaa vauhtia, niin äitikin saa siinä sivussa hyvin liikuntaa. En ole ihan varma, että kuka meistä on onnellisin, sillä jokainen nauttii niin suuresti muutoksesta kohti liikunnallisempaa arkea, ehkä äidinkin paino tippuu edes hieman tässä samalla. Tästä piti tulla sellainen kevään fiilistely -postaus, mutta se olikin täysin turha toive, lunta tulee taivaalta edelleen silloin tällöin ja kevään merkkien bongailu on turha toive. Palataan niihin kevään merkkeihin siis myöhemmin ja fiilistellään nyt vain polkupyöräilyä.




On ihan mahtavaa miten nykyisin lapset oppivat polkupyöräilyn salat ja siinä tarvittavan tasapainon jo potkupyöräilyn avulla. Perustasapainon löydyttyä satulan päältä jo potkupyörällä, ei lapsi välttämättä tarvitse apupyöriä ollenkaan ja opettelu alkoi meilläkin pelkkä työntöaisa varmistuksena.  Potkupyörä siirtyi suoraan pikkuveljen käyttöön isoveljen aloittaessa polkupyöräilyharjoitukset, joten meillä on täällä kaksi tyytyväistä pikkumiestä. Työntöaisan pitäminen häiritsee yllättävän vähän sujuvaa reipasta kävelyä, kun vertaa vaikkapa pulkanvetoon tai edesmenneen dobermannimme taluttamiseen rattaita työnnellen. Nyt piti jo vilkuilla vähän aikuistenkin polkupyöriä jo "sillä silmällä", jos tästä saataisiin vaikka koko perheelle yhteistä mukavaa puuhaa. Loistavaa näissä nykyajan polkupyörissä on muuten tuo pyörien keveys, ja se miten lapsikin saa helposti siirreltyä omaa pyöräänsä eteisestä pihalle ja taas pihalta eteiseen.

Mikäli katsot oikein tarkkaan niin tuolla kaukana näkyy iso lauma joutsenia, joista saamme iloita joka vuosi.

Meillä asfalttitie ei ala heti pihalta poistuttaessa, joten harjoittelussakin on omat hidasteensa kivien, kuoppien ja pehmeän tien ansiosta. Toisaalta taas meidän pyöräilyreitin varrella voi tällä hetkellä ihailla joutsenia, kurkia ja muita kauniita lintulajeja. Taajamassa meno yhden potkupyöräilijän ja yhden polkupyöräilijän kera voisi olla aika paljon hektisempää, joten mielelläni valitsen tämän maalaismaisemissa kiemurtelevan "sielu lepää"-maisemareitin.


Meidän lapsilla on molemmilla Puky -merkkiset menopelit, ja viimeksi hankittu polkupyörä on hankittu Pikkufillari.fi -nettikaupasta. Pikkuveljelle siirtyi siis pari vuotta sitten hankittu Puky LR M -malli, mistä näyttää olevan markkinoilla jo asteen kehittyneempi versio Puky LR M Plus.  Isoveli aloitti nyt harjoittelun Puky ZLX 18 -mallilla. Meille näistä on jäänyt laadukas fiilis, joten kiva ostaa pojille hyväntuntuisia ja näköisiä menopelejä, mitkä tuntuu myös kestävän isoveljeltä pikkuveljelle. Nettikaupan kanssa sopivan pyörämallin pohtiminen sujui myös todella kivasti ja oli mukavaa saada nopeasti apua omiin pohdintoihinsa.

Lopuksi vielä oikein hyvää pääsiäistä kaikille teille lukijoilleni. Tämä tipunen syntyi meille pääsiäiseksi hautomakoneesta seitsemän muun silkkitipun ohella.