Meidän perhe Naantalin Muumimaailmassa


Olimme siis yhdessä Suomen lasten ja lastenmielisten unelmakohteessa Naantalin Muumimaailmassa, juuri ennen koulujen ja omien töiden alkua. Tätä kohdetta voin todella lämpimästi suositella kaikille pienille ja vähän isommillekin satujen maailmoista nauttiville.


Ihaninta tässä paikassa on sellainen rauhallinen tunnelma, vaikka lapsilla  toki onkin kiire aina ja koko ajan, mutta aikuisilla rauhallinen tunnelma on helppo säilyttää. Muumimaailma on metsäisellä saarella ja vaikka ihmisiä on varmasti paljon yhtä aikaa nauttimassa paikasta, niin on mukavaa, että metsässä kulkiessa, näet aina vain pienen osan ihmisistä kerrallaan.


Muumimaailmasta löytyy kaikki olennainen Muumeihin liittyvä vankilasta vaapukkamehuihin. 


Pienillä löytyy tekemistä koko päiväksi. Me emme pysähtyneet kuin hetkeksi kokeilemaan toimintapisteitä, mutta silti päivä uuvutti tehokkaasti ainakin pienimmän matkailijan.



Sitten itse hahmoihin, joita on esillä hyvin ja kaikki ihmisiltä näyttävät hahmot myös puhuvat ja juttelevat, muumit ja mörkö tyytyvät elekieleen. Nämä varsinaiset muumit olivat niin jänniä, että uskalsimme katsella heitä vain muumien teatterissa sopivan matkan päässä, yhteiskuvista ei kannattanut haaveilla. Pikku Myy oli ihan siinä rajoilla pelottavuuden suhteen.


Sitten olivat nämä iloiset kaverukset: Tiuhti ja Viuhti, jotka eivät olleet yllättäen ollenkaan pelottavia. Näillä lasten mielestä helposti lähestyttävillä hahmoilla riitti juttukavereita.


Itse nautin kaikista eriskummallisista ovista ja ikkunoista, sekä eksoottisista väriyhdistelmistä, kuten tässä kuvassa.


Ruokapaikkoja oli runsaasti, mutta lämpimästi suosittelen Mamman keittiötä ruokapaikaksi, siellä todella tiedettiin mitä vanhemmat haluavat seisovasta pöydästä syödä ollakseen lomafiiliksellä koko päivän. Seisovan pöydän tarjonta oli todella aivan muuta kuin huoltamoiden tarjonta.


Lasten pöydässäkin tiedettiin, mitä meidän lapset haluavat syödä.


Kävellessä pois Muumien saarelta, parkkipaikalle kuljettavaan linja-autoon jäimme hetkeksi ihastuttavaan Naantaliin. Olisimme jääneet vielä pidemmäksikin aikaa, mutta reissuväsymys iski pienimpään niin rajusti, että kotimatkalle lähtö oli ainut fiksu teko. Sinne jäi idyllinen Naantali ja sen tutkiminen. Ehdin kuitenkin napata kuvaa ihastuttavasta tapetista, mikä oli jätskikiskan seinällä ja näimme myös presidenttipariskunnan turvamiehensä seuraamana. Naantali olisi ansainnut vielä ehdottomasti toisenkin lomapäivän, mutta ehkäpä sitten ensi kesänä....

Syysterkuin,
Tiina