Remontti etenee yläkertaan

Remontti etenee yläkertaan


Remontissa ollaan päästy jo yläkertaan. Nautimme ensimmäistä kesäämme täällä siitä, että mikään jokapäiväisessä käytössä olevista huoneista ei ole poissa käytöstä. Viime kesänäkin lasten huoneen säilyttimet, lelut ja vaatteet oli sullottu muihin huoneisiin. Nyt alakerran huonekalut saavat pysyä omilla paikoillaan ainakin siihen asti, kun alakerrassa tehdään seuraavan kerran remonttia. Kylpyhuoneeseen joudutaan kiertämään pihan kautta nyt yläkerran remontian ajan ja se on näin kesäaikaan aika pieni ongelma. Oikeastaan olen aika ihastunut tilanteeseen, sillä nykyisin kylpyhuoneessa saa olla kerrankin rauhassa, koska väliovi on suljettu remontin ajaksi pölyn ja lian kulkeutumisen estämiseksi. Eteisen remontoimatta jättäminen on ollut loistoidea, minkä huomaa toden teolla nyt, kun eteinen on täynnä pölyä ja yläpohjasta kannettua eristettä, vaikkakin olen vihannut omasta mielestäni hirveää eteistä ihan jokaisella solullani. Rappusten muovimatonkin irrottamisesta olen ehtinyt haaveilla jo monesti, mutta onneksi en ole ehtinyt ajatuksissani toiminnan tasolle, sillä muovipinnan päältä on vain niin helppoa siivota.


Yläkerran katto on tipautettu alas, sillä katto oli pahasti notkolla ja muurin vierestä kerännyt kosteutta. Lisäksi se ei vastannut nykypäivän toiveita lämmöneristyksestä. Eristekerros oli aivan liian ohut.


Katto tipautettiin ensin ja se tehdään ensin pois, sillä on helpompaa ja turvallisempaa tehdä kattoa, kun on tukeva lattia jalkojen alla. Näin keski-ikäisenä sitä alkaa arvostamaan myös turvallisuusnäkökulmia. Muovimaton päältä oli helppoa lapioida eristettä saaveihin.



Eristeen laatu sai hieman mietteliääksi ja olisi tehnyt mieli mennä ajassa takaisin 30-luvulle kysymään, että miksi eristeeksi on valikoitunut juuri viljasilppu vai oliko se vain helpoin ja kevein materiaali katon eristeeksi. En tiedä, mutta veikkaisin, ettei olkisilppu ja tähkät olisi parasta eristettä kylmyyttä vastaan. Seassa oli bonuksena hieman sahanpurua, mutta pääasiassa eriste oli olkisilppua.


Yksi sisäseinä purettiin hirrelle ja sieltä löytyi iloksemme maalaamaton hirsiseinä. Kodissamme on ollut "ongelmana" hirsipintojen maalaaminen, ennen pintojen peittämistä huokolevyllä ja näin ollen hennon vaaleanpunaisella sävyllä aikoinaan maalatut seinät on pitänyt puhdistaa ja vielä käsitellä uudelleen, koska maaleja on melkein mahdotonta poistaa kauniisti elävästä hirsipinnasta.


Yläkerrasta on aina hieman paremmat näkymät.


Vanha kärrynpyörä sai kaverikseen hirsiseinää vasten poseeraamaan katon eristeistä tipahtaneet puisen suksen ja "kynttilänpidikkeen".


On turhan aikaista esitellä sisustussuunnitelmia, sillä vielä vaaditaan muutaman ammattilaisen arviota tilanteesta ja siitä millaisia reunaehtoja meidän tälle remonttiprojektille vielä tulee. 

Nähdään pian ja pysykäähän mukana myös ensi kuun alun asuntomessukuulumisissa!
Tiina