Mikäli ihmettelet, miten ihmeessä joulukoristeiden teko-ohje on blogissa melkein keskellä kesähelteitä, niin nyt on tosiaankin hyvin luonteva hetki olkikoristeiden tekoon. Kirjoittajalla ei siis ole mennyt kuukaudet pahasti sekaisin ja hyviä syitäkin löytyy olkien pyörittelyyn elokuussa. Olkipukin voi käydä tekaisemassa pellolla nyt ja muun muassa välttää sotkua joulun alla sisätiloissa. Yleensä olen syksyisin saanut opastaa aikuisia tai lapsia olkitöiden saloihin, mutta tänä vuonna pienten poikien äitinä vuodatan olkitöiden ilosanomaa, vain täällä blogissani.
Reilun kokoinen lyhde kannattaa pellolta varata yhtä olkipukkia varten. Olkien puhdistuksen voi tehdä täydellisesti poistamalla kaikki lehdet solmukohtiin asti, mutta itse poistan olkipukkeja varten oljet hieman sinne päin ja itse tehty pukki saa meillä näyttää itse tehdyltä. En siis pyri poistamaan lehtiä ihan kokonaan, vaan vain niin pitkälle, kuin ne helposti nyhtämällä lähtee.
Puhdistettuja olkia alkaa olla tarpeeksi, kun kätesi juuri ja juuri yltää puhdistetun olkinipun ympärille. Erota yksi kolmasosa nipusta odottamaan, ylimääräinen nippu otetaan käyttöön etujalkojen kohdalla. Ota nipusta kiinni hieman puolen välin alapuolelta. Kolmen-neljän sormen levyisen alueen molemmille puolille sidotaan naru. Oikean puoleinen naru osuu noin puoleen väliin kauranippua.
Vasemmanpuoleisen narun reunasta letitetään pukille häntä. Pukin häntä osoittaa pukin selän keskikohdan ja hännän kohdalta nippu jaetaan kahtia takajaloiksi.
Hyvässä teko-ohjeessa olkipukki olisi kuvissa mahdollisimman pitkälle samoin päin, joten ehkä ensi vuoden ohjeessa on paremmat havaintokuvat. Takajalat taitellaan kerros kerrokselta alaspäin. Jalka sidotaan paikoilleen jalan yläreunasta heti vaiheittaisen taittelun jälkeen. Pukit jokainen jalka sidotaan kahdesta kohtaa. Alemman ja ylemmän sidontakohdan etäisyys on noin kolme sormea.
Sama tehdään toiselle takajalalle. Olkipukkien teossa käytetään yleisimmin joko kauraa tai ruista, vaikkakin olkipukin voi halutessaan valmistaa mistä vain oljista. Rukiilla on etuina muun muassa oljen pituus ja rukiin kaunis kullankeltainen sävy. Kaura taas on pehmeää ja mukavaa käsiteltävää ja näin ollen hieman käyttäjäystävällinen materiaali erityisesti aloittelijalle.
Seuraavaksi pukin ollessa kyljellään, niin kauran röyhypäät jaetaan kyljen edestä kahtia. Seuraavasta kuvasta näet hyvin mihin tällä pyritään.
Nyt on aika ottaa odottamassa ollut lisänippu mukaan askarteluun. Lisänippu jaetaan kahdessa osassa, molempiin etujalkoihin puoliksi. Lisänippu tuo jalkoihin lisää massaa ja auttaa sarvien pituuteen. Etujalat on valmiiksi jaettu omiin nippuihinsa ja sidottu löysästi.
Olkipukille voi muotoilla halutessaan rintakehää, niin kuin tässä. Mikäli et tee rintakehää pukille, niin voit sitoa pukin kaulan myös kahdesta kohtaa kiinni. Etujalat voi nyt sitoa loppuun asti. Pukit jokainen jalka sidotaan kahdesta kohtaa. Alemman ja ylemmän sidontakohdan etäisyys on noin kolme sormea.
Tämän kokoisilla pukeilla on kolme tai neljä sormea hyvä mittasuhde, mitä käytetään monessa kohdassa. Tässä kolme sormea mahtuu pukin jalkojen narujen väliin.
Kolme sormea pukin selän narujen väliin. Toiset ottavat oljet nahistumaan ulkovarastoon ja lehtien poisto tapahtuu olkien hieman nahistuttua, jolloin lehdet lähtevät helpommin. Ulkovarastoissa on usein jyrsijäriski olkien varastoinnissa. Muovipussia pitää ehdottomasti välttää varastoinnissa. Lämpimässä ja kuivassa varastointi taas kuivattaa oljen ja ennen käyttöä oljet pitää liottaa kuumassa vedessä, jotta materiaalista tulee uudelleen taivuteltava ja työstettävä.
Kolme sormea sopii myös pukin takajalkojen narujen väliin. Samoin sama mittasuhde on hyvä sovittaa kaulan sidontakohtien väliin, mikäli jätät rintakehän muotoilematta. Mikäli teet vaikka ison muhkean parran, niin pukin rintakehä jäisi joka tapauksessa piiloon.
Pukin pää taitellaan ja kuono katkaistaan sopivaksi. Pään takaa jaetaan sarvet kahteen nippuun ja ne letitetään. Mikäli haluat jotain erikoisempaa muotoa sarviin voin harkita ohuita rautalankoja lettien sisälle, myös sarvien sitominen kuivumisen ajaksi auttaa paljon muotojen löytymiseen.
Eevi Linden on kirjoittanut kirjan Olkityöt ja se onkin olkitöiden perusteos, mikäli oljista innostuu. Eevin olen kerran tavannut Helsingissä messuilla ja mieleeni jäi helposti lähestyttävä olkien ilosanomaa innolla eteenpäin vievä nainen, joka kutsui minut kesällä luokseen opettelemaan olkitöitä. Ystävällinen nainen lupasi majoittaa minut aittaansa ja näin jälkeenpäin ajatellen on todella sääli, että jätin moisen tilaisuuden käyttämättä. Eevi nukkui pois 11 vuotta sitten, mutta onneksi hänen teoksensa jäi elämään. Eevin kirjasta uupuu kyllä tämä pöytäsirkkelin käyttö olkitöitä tehdessä ;-).
Olkipukkien jalat saa nopeasti ja helposti katkaistua vaikkapa pöytäsirkkelillä. Mikäli leikkaat jalat saksilla, niin kerros kerrallaan ja mieluummin liian vähän kerrallaan, kuin liian paljon.
Olkipukin raakaversio! Tämä Tähkäpää-pukki jää odottelemaan joulua. Viimeistelen pukin vasta jouluaskartelujen yhteydessä, kun se on kunnolla kuivunut ja narut pitää kiristää tai vaihtaa joka tapauksessa. Ehkä tämä pukki saa uudet hamppunarut ja mahdollisesti vähän pitsiä koristukseksi.
Olkipukkimateriaalia on yllin kyllin juuri nyt saatavilla! Mukavia olkityöhetkiä!
