Featured Slider

Salted caramel cheesecake pie


Pohja:
170g Digestive -keksejä
80g voita

Täyte:
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa (noin 1/3 tl)
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kuohukermaa
1rkl voita

Sormisuola sopii erinomaisesti piirakan päälle, ripottele sitä juuri ennen tarjoilua.



-Sekoita sula voi ja keksimurut pohjaksi, laita keksiseos irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa noin 12 minuuttia 160 asteessa.

-Tee täyte, aloita vatkaamalla tuorejuusto notkeaksi, lisää täytteen aineet yksitellen joukkoon ja vatkaa aina välissä tasaiseksi.

-Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle, paista 160 asteessa 30-35 minuuttia uunin keskitasolla, kunnes pinta on pysähtynyt , eikä kiillä enää.

-Kun pohja on jäähtynyt, niin tee kinuski sekoittamalla fariinisokeri ja kuohukerma, kun olet sekoitellut niitä 10 minuuttia, niin lisää joukkoon iso ruokalusikallinen voita. Tipauta pisara kinuskia kaakun päälle ja jos se pitää muotonsa, niin kinuski on valmista, muutoin voit jatkaa vielä hetken kinuskin keittämistä. Kinuskin ollessa valmista ja pisaran pitäessä muotonsa, ota levy pois hellalta ja odota pari minuuttia, kaada kinuski sitten kaakun päälle ja siirrä kaakku jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.




Piirakka pitää ehdottomasti nauttia vasta seuraavana päivänä, sillä itsekin olen mennyt kiireisenä maistamaan tätä jo tekopäivänä ja makuelämyksestä ei voinut puhua. Ajattelin tuolloin, että onpa todella turhaan kehuttu leivonnainen. Kun taas seuraavana päivänä piirakan maut todella nousevat esiin ja piirakka on kokeilun arvoinen. Sormisuola tuo kivan makulisän, mutta tätä voi aivan hyvin tarjoilla ilmankin.


Kuvia vanhojen talojen sisustuksista.


Nyt kaiken pimeyden keskellä on ihana vajota viime kesänä otettuihin valoisiin kuviin Kokkolan wanhat talot - tapahtumasta. Ihan ensiksi muutama kuva talosta, mihin erityisesti ihastuin. 


Tässä talossa uskallettiin olla rohkeita ja rakastettiin värien käyttöä.


Minusta on myös ihanaa, miten ihmiset rohkeasti avaavat ovensa vieraille, eivätkä turhaan ressaa puuttuvia listan pätkiä, vaan ovat aidosti ylpeitä retrokodeistaan.


Hyppäys toiseen kohteeseen, missä oltiin erityisen tykästytty Pihlgren & Ritolan perinnetapetteihin. Koko koti on tapetoitu näillä tapeteilla ja tähän kotiin voit kurkistaa lisää yhdessä vuoden takaisessa postauksessani.



Tässä kodissa haettiin hyvin viimeisteltyä tyyliä ja pidettiin valkoisesta rustiikkisesta tyylistä. 


Itse nautin enemmän rohkeammista ja värikkäämmistä ratkaisuista, mutta onhan tämän kodin täydellisessä viimeistelyssä jotain kovin kuvauksellista. Yksi herkku jäi vielä esittelemättä, mutta palataan siihen toisella kertaa.

Yksityiskohtia skandikodista.


Minulta on jäänyt yksi huikea koti esittelemättä jo vuoden takaa. Olin tuolloin Kurikan Asu&Elä-tapahtumassa kierroksella ja tämä koti sykähdytti monella tapaa. Koti edustaa modernia skandinaavista kotia omalla persoonallisella tavallaan. Tervetuloa tsekkaamaan yksi unelmakoti, mistä kuvailin pieniä suosikkiyksityiskohtia.


Korkeaan olohuoneeseen on haettu luonnosta puu ja puu on rikastettu isolla valosarjalla, mikä varmasti valaisee koko tilan tunnelmavaloon pimeällä. Perheen taiteilijaäidin taidetta oli rennosti ripustettuna esillä useissa tiloissa.



Uuteen keittiöön on istutettu hienosti vanha puuhella, mikä antaa koko keittiölle persoonallisen  kodikkaan tunnelman.


Makuuhuoneesta löytyi ihastuttava lasiovinen lakanakaappi. Ilman oman perheen vilkasta pikkupoika-arkea pitäisin tätä hyvinkin kopioitavana ideana omaankin kotiin. Tämä edellyttää toki lakanakaapin harmoonista värimaailmaa.


Keittiöstä löytyi myös itse tehtyä tapettia, mikä sinänsä oli vaikuttavaa, sillä todella harvoin kuulee kenenkään suunnittelevan itse omat tapettinsa. Tämä oli joko itse tehtyä tai perheen äidin ystävän tekemää, mutta uniikkia siis joka tapauksessa. 


Pahoittelen huonoa kuvan laatua, mutta tämä lastenhuoneen seinällä oleva maalaus ansaitsee tulla esitellyksi. Lasten huoneessa oli siis maalaus, mitä oli perheen ystävät ja sukulaiset maalanneet pikku hiljaa esimerkiksi lasten syntymäpäivien yhteydessä. Ihana muisto ja ihana idea!


Kiitos, kun olit mukana vuoden takaisissa muistoissani. Tämä viimeinen kuva on samasta tapahtumasta, mutta eri kodista. Tämä kuva vain on yksi suosikkikuvistani tuolta päivältä, niin jaan sen tässäkin yhteydessä uudelleen. Meidän oma kodin yläkerta on vielä melkoinen remonttityömaa, joten oman kodin uusien tilojen esittely siirtyy vielä lähemmäs joulua. Kattojen eristäminen joka päivä töiden jälkeen vie tällä hetkellä viimeisetkin energiarippeet, joten en jaksa edes juurikaan puhua aiheesta.

Ihania syyspäiviä sinulle toivotellen,
Tiina


Vanhan talon sisustusta.


Ruokailuhuoneessamme on tällä hetkellä mukavan kesäinen tunnelma.  Tässä inspiraatiota yhden vanhan talon sisustuksesta. Meidän kodin kauneimpia koristeita ovat vanhat käyttöesineet, mille ei löydy enää oikeaa käyttöä meidän arjesta. Verhoina toimivat vanhat pitsilakanat, mihin on ommeltu lenkit ja verhotankona on heinäseiväs. Aiemmin meillä oli verhot samaan tapaan jokaisessa huoneessa, mutta nyt enää ruokailuhuoneessa. Vanhat lasipurkit sopivat hyvin maljakoiksi tai kauniiden yksityiskohtien säilytyspaikaksi. Lypsyaiheiset valaisimet on itse valmistettu vanhasta navetasta löytyneistä tavaroista. Tuolien ei tarvitse olla keskenään samanlaisia vaan vanhat eriparituolit sopivat hienosti saman pöydän ympärille. Meillä tuolit on maalattu tarkoituksella erivärisiksi ja tuolit ovat keltaisia, punaisia, sinisiä, vihreitä sekä mudan värisiä.


Ruut -pöytäliina tuo mukavaa mustavalkoista särmää kahdeksankulmaisilla kuvioillaan ja tuulahduksen mustavalkoisesta modernista kodista. Tiesitkö muuten, että tämä on mielettömän monikäyttöinen? Viime viikolla tämä löytyi rantakassista ja kietoessani tätä uinnin jälkeen päälleni katseli 5- vuotias poikaseni minua pää kenollaan ja totesi: "Ei tuo oikeasti ole pyyhe." Voi kunpa me ihmiset oppisimme käyttämään asioita monipuolisemmin. Tämä pellavaliina on suunniteltu sekä peitoksi, että pöytäliinaksi, mutta toimii myös ainakin pyyhkeenä.


Ruokailutilassa on pöydän päällä lypsykoneen osasta tehty kattokruunu. Osa löytyi ulkovarastostamme ja hetken sitä katseltuamme totesimme, että tästä syntyisi aika hauska kattokruunu.


Näin syksyllä voi tehdä kimppuja melkein mistä vain ja hauskan kukkakimpusta tekee, jos "kukkia" voi syödä. Kokeile siis rohkeasti mustikan oksia tai puolukan varpuja kukkakimpun teossa.


Pienen pieni sisustaja alkoi testaamaan erilaista rouheampaa tyyliä kattaukseen, sillä välin kun katselin kamerastani jo otettuja kuvia. Kerrassaan omintakeinen tyyli rytätä koko pöytäliina maljakon ympärille.

Mukavia syksyisiä päiviä toivotteleepi,
Tiina

Itse tehty sohvapöytä.


Meille valmistui yksi pitkään suunniteltu kaluste tässä kesän aikana, nimittäin pitkä ja kapea sohvapöytä. Tarve oli ilmeinen, sillä ilman laskutilaa pienet ja isommatkin sohvalla istujat ennemmin tai myöhemmin tiputtavat ruokaa myös sohvalle. Olohuoneemme läpi kävellään, joten se rajoitti sohvapöydän mallia. Päädyimme itse tehtyyn skandinaavistyyliseen pelkistettyyn malliin. Somisteena oleva huivi on Lapuan Kankureiden ihana Tsavo -huivi.


Materiaaliksi valikoitui paksu haapalankku ja se hiottiin kulmahiomakoneen hiomalaikalla. Ainoastaan pöydän pinta hiottiin täysin sileäksi, muutoin hionta tehtiin melko suurpiirteisesti. Pöydän jalat yhdistettiin kanteen poraamalla pienet reiät puutapeille ja yhdistämällä kansi ja jalat puutapeilla ja puuliimalla. Kaupassa myydään myös niin sanottuja tapitussarjoja, mistä löytyy kaikki tarpeellinen puutapitusten tekoon. Asensimme vielä pienet kulmaraudat sisäkulmiin antamaan pöydälle lisätukea, mikä on tarpeen, mikäli pöytää käytetään penkkinä tai lasten leikeissä tasapainotelineenä.


Pöytä on viimeistelty kirkkaalla Osmo Color Top Oililla ja näin se ei ime likaa puunsyihin, vaan on helposti puhdistettavissa. Huoneen muut käsittelemättömät puiset yksityiskohdat tuovat mukavasti kodikkuutta ja lämpöä olohuoneeseen.


Ihania kesäpäiviä!
Tiina

Oletko löytänyt jo blogini Facebook-sivun, mikäli et niin löydät sen TÄÄLTÄ! Tervetuloa piipahtamaan!


Asuntomessukohde ärsytti.



Tämä talo on Porin asuntomessujen talo Haltiatar, mikä on saanut melkoisesti jo palstatilaa, mutta kirjoitetaan muutama rivi edellisten lisäksi. Oma suhteeni Haltiattareen on todella ristiriitainen. Kävellessäni taloon näin kauniit vaaleat puuseinät ja kysyin välittömästi, että millä puupinnat oli käsitelty. Kuullessani vastauksen, että kaikki pinnat oli käsitelty saunasuojalla, en päässyt asian yli vaan 70-luvulla syntyneenä ja paljon puupintojen keskellä asuneena taisin loppukierroksen vain kuvitella kauniiden puupintojen tilalle auringon kellastuttamat puupinnat. Jos jokin asuntomessukohde nostatti siis tunteita, niin se oli todellakin tämä ja ensisijaisesti ei puhuta nyt positiivisista tunteista. Laitan ärtymyksen isoja auringon kellastamia puupintoja kohtaan keski-ikäisyyteni piikkiin, olen lapsuuteni katsellut lakattuja mäntylautoja, niin katoissa kuin seinissäkin.


Kuvaaja: Kipot Pinossa - blogin Sanna

Vasta illalla sain jotenkin rauhan asian kanssa tuumittuani, että koska materiaali on puuta, niin voihan sen hioa tai maalata tai vaikka tapetoida. Nyt kun aurinko ei ole vielä ehtinyt kellastuttaa pintoja, niin kaikki näyttää todella raikkaalta, varsinkin mustia kalusteita vasten.


Kohteessa on käytetty yhtä suosikkimateriaalia Huntonin eristettä ja se herätti toki positiivisia mielleyhtymiä, kun taas CLT- puuelementtien käyttö herättää kysymyksiä ilmaan. Tähän olisi tosi osuvaa lainata Aalto Haitek Oy:n facebook-sivulta erittäin hyvin kiteytettyä kommenttia: "Eipä kerrottu mitä egologista on clt:ssä? Kysyin monelta taholta. Tietääkö kukaan? Jos seinässä on neliöllä 8kg uretaaniliimaa ja mainostetaan ekologiseksi niin ei oikein mahu minu ajatusmaailmaan. Voi sanoa jotta mainonta ja aivopesu kannattaa. Ennen vanhaan liiman haistelua pidettiin vaarallisena, nykyään se on ekologista." 

Kuvaaja: Kipot Pinossa -blogin Sanna

CLT -elementtejä käytetään osittain sen vuoksi, että CLT-elementeissä ei tapahdu ajan myötä painumista, niin kuin hirsirakentamisessa monesti tapahtuu ja saadaan helposti näyttäviä isoja puupintoja. Uusi materiaali on herättänyt paljon kiinnostusta ja jo muutaman vuoden asuntomessuilla on esitelty ristiinliiminatusta puutavarasta tehtyjä taloja. Joka kerta nämä talot kiehtovat ja kiinnostavat niin mediaa, kuin muitakin vierailijoita. Liima kuitenkin tulee väkisinkin tappamaan talon hegittävyyttä ja se herättää kysymyksiä, että onko näistä taloista kuitenkaan sotaan homeisia julkisia rakennuksia vastaan, sillä paljonhan näistä tehdään tällä hetkellä myös julkisia rakennuksia.  Media kirjoittaa homekoulun tilalle rakennetusta massiivihirsikoulusta ja saattaa tarkoittaa näitä "liimapuulevyistä" tehtyjä rakennuksia. Elementtien valmistajat toki osaavat kertoa, että liimat eivät vaikuta talon hengittävyyteen mitenkään, mutta toisaalta historia tuntee aika monia floppeja rakennusalan uusissa materiaaleissa, joten olisiko kuitenkin varminta luottaa vanhoihin hyviin ratkaisuihin.

Kuvaaja: Kipot Pinossa -blogin Sanna

Haltiattaren kerrotaan olevan aistiesteetön, mikä on uusi mielenkiintoinen termi jota myös CLT-levyjen valmistaja on alkanut käyttämään. Asioiden medikalisoiminenhan tuo aina hieman lisää uskottavuutta. Lopuksi kiitos Asuntomessukohteesta, mikä nostatti tunteita pintaa. Pyydän anteeksi asunnon omistajilta negatiivisista ajatuksistani kotinne materiaalivalintoja kohtaan! Teillä on kuitenkin aivan mieletön koti ja on parempi herättää tunteita, kuin olla se koti, mikä ei jää edes mieleen kierroksen jälkeen. Kiitos myös Kipot Pinossa -blogin Sannalle, jolta sain kuvia kohteesta, koska oma kuvaaminen pysähtyi siihen kun aloin purkamaan fiiliksiäni kohteesta ihanille mediapäivän kanssaretkeilijöille Tuulialle ja Hannalle. Kädet ja suu kävi niin tiuhaan siinä kohdassa, ettei kuvaamiselle jäänyt aikaa.

Kymmenen mielenkiintoista yksityiskohtaa Porin asuntomessuilta.


Asuntomessujen mediapäivän kuvasadosta ammennan teille kymmenen mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ryijyn voi heittää myös lattialle matoksi, kuten tässä asuntomessukodissa ja isosiskoni lisäksi näin ajattelee Villa Karhun (nro 19) sisustussuunnittelija Frida Steiner.


Huokeaa raudoitusverkkoa voi käyttää myös aitamateriaalina. 


Messuilta löydät myös ladonovia, sekä pelkästään ovien metalliosia tee se itse -ihmisille ja näitä löydät kotisohvaltasi Mirror Line -yrityksen nettisivuilta. Tämän löydät Talo Luviasta (nro 11), mikä oli "pitkästä tavarasta" messuille rakennettu.


Käyttämättömistä kaulakoruista voi tehdä myös tauluja, niin kuin oli tehty WinNovan tähdessä (nro 7) monien muiden kivojen ideoiden lisäksi.


Vihersisustamista Herukka -talon (nro 5) olohuoneen seinällä.


Woodio on messuilla esittelemässä tuotteitaan ja näihin pesualtaisiin kannattaa pysähtyä tutustumaan. Puuta ja hartsia yhdistämällä voi saada aikaan mielenkiintoisen näköisiä tuotteita.


Isoista Scrabble-kirjaimista oli luotu hauska teos seinälle.


Ikääntyneiden palvelukodista Villa Luodosta (nro 1) löytyi laminaatilta tuntuva matto kuvana lattiassa, mikä oli lämpöistä kodikkuuden tuntua tuomassa.


Modernit eleettömät keittiöt eivät ihastuttaneet, mutta viime metreillä bongasin Mavi-kalusteen esittelykeittiön kadun reunasta. Tästä löytyy jo mummolafiilistä ja taisin vähän rakastua noihin yläkaappien vetimiin.


Sisäänkäynnin lähellä olevassa teltassa on myynnissä esimerkiksi näitä herkullisen näköisiä vetimiä ja vaihtoehtoja on karkeasti yksi seinällinen.

Oikein mukavaa asuntomessupäivää sinulle, mikäli yksi kesälomareissustasi suuntautuu juurikin asuntomessuille. Porin asuntomessut tarjoavat hyvin tiiviin messualueen, mistä johtuen pihasaunoja tai monimuotoisia isoja pihoja et tule näkemään. Näiltä messuilta saat kuitenkin paljon moderneihin koteihin trendikkäitä sisustusideoita, sekä ohuen sipaisun persoonallisia ratkaisuja ja toki mukavan päivän Porissa. Tulen esittelemään vielä kesän aikana muutaman näiden asuntomessujen suosikkikohteista, joten palataan asuntomessujuttujen pariin vielä uudelleen.

Oikein ihania kesäpäiviä toivotellen,
Tiina

Remontti etenee yläkertaan


Remontissa ollaan päästy jo yläkertaan. Nautimme ensimmäistä kesäämme täällä siitä, että mikään jokapäiväisessä käytössä olevista huoneista ei ole poissa käytöstä. Viime kesänäkin lasten huoneen säilyttimet, lelut ja vaatteet oli sullottu muihin huoneisiin. Nyt alakerran huonekalut saavat pysyä omilla paikoillaan ainakin siihen asti, kun alakerrassa tehdään seuraavan kerran remonttia. Kylpyhuoneeseen joudutaan kiertämään pihan kautta nyt yläkerran remontian ajan ja se on näin kesäaikaan aika pieni ongelma. Oikeastaan olen aika ihastunut tilanteeseen, sillä nykyisin kylpyhuoneessa saa olla kerrankin rauhassa, koska väliovi on suljettu remontin ajaksi pölyn ja lian kulkeutumisen estämiseksi. Eteisen remontoimatta jättäminen on ollut loistoidea, minkä huomaa toden teolla nyt, kun eteinen on täynnä pölyä ja yläpohjasta kannettua eristettä, vaikkakin olen vihannut omasta mielestäni hirveää eteistä ihan jokaisella solullani. Rappusten muovimatonkin irrottamisesta olen ehtinyt haaveilla jo monesti, mutta onneksi en ole ehtinyt ajatuksissani toiminnan tasolle, sillä muovipinnan päältä on vain niin helppoa siivota.


Yläkerran katto on tipautettu alas, sillä katto oli pahasti notkolla ja muurin vierestä kerännyt kosteutta. Lisäksi se ei vastannut nykypäivän toiveita lämmöneristyksestä. Eristekerros oli aivan liian ohut.


Katto tipautettiin ensin ja se tehdään ensin pois, sillä on helpompaa ja turvallisempaa tehdä kattoa, kun on tukeva lattia jalkojen alla. Näin keski-ikäisenä sitä alkaa arvostamaan myös turvallisuusnäkökulmia. Muovimaton päältä oli helppoa lapioida eristettä saaveihin.



Eristeen laatu sai hieman mietteliääksi ja olisi tehnyt mieli mennä ajassa takaisin 30-luvulle kysymään, että miksi eristeeksi on valikoitunut juuri viljasilppu vai oliko se vain helpoin ja kevein materiaali katon eristeeksi. Olki eristeenä on myös nykypäivänä tosihifistelijöiden valinta rakentaessa myrkytöntä perinnetaloa. Seassa oli bonuksena hieman sahanpurua, mutta pääasiassa eriste oli olkisilppua.


Yksi sisäseinä purettiin hirrelle ja sieltä löytyi iloksemme maalaamaton hirsiseinä. Kodissamme on ollut "ongelmana" hirsipintojen maalaaminen, ennen pintojen peittämistä huokolevyllä ja näin ollen hennon vaaleanpunaisella sävyllä aikoinaan maalatut seinät on pitänyt puhdistaa ja vielä käsitellä uudelleen, koska maaleja on melkein mahdotonta poistaa kauniisti elävästä hirsipinnasta.


Yläkerrasta on aina hieman paremmat näkymät.


Vanha kärrynpyörä sai kaverikseen hirsiseinää vasten poseeraamaan katon eristeistä tipahtaneet puisen suksen ja "kynttilänpidikkeen".


On turhan aikaista esitellä sisustussuunnitelmia, sillä vielä vaaditaan muutaman ammattilaisen arviota tilanteesta ja siitä millaisia reunaehtoja meidän tälle remonttiprojektille vielä tulee. 

Nähdään pian ja pysykäähän mukana myös ensi kuun alun asuntomessukuulumisissa!
Tiina

"Puoli kiloa suklaata" -kakku


Onko teillä suosikkikakkua? Meillä yksi kakku on ylitse muiden, nimittäin tätä olen tarjoillut niin häissäni, kuin muinakin juhlahetkinä. Kakku on aika makea, joten siitä riittää syötävää useammallekin vieraalle. Lisäksi pidän siitä, ettei tähän tarvitse tehdä kakkupohjaa, mikä harvoin onnistuu omaan makuuni riittävän täydellisesti, mutakakkupohjan luonteeseen kuuluukin olla hieman lässähtänyt. Extrapisteitä kakku saa siitä, että sen voi valmistaa ja viimeistellä hyvin jo edellisenä päivänä tai sitä edellisenä. Kakun juoni piilee runsaassa suklaan käytössä, ja jos ei satu olemaan suklaalle allerginen, niin tähän kakkuun on helppo ihastua.

Pohja:
200g voita
200g suklaata
4kpl kananmunaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Hyydyke:
200g appelsiinin makuista tuorejuustoa
150g leivontavalkosuklaata
2dl sitruunan makuista maitorahkaa
4 liivatelehteä
0,5dl vettä
2dl kuohukermaa
2rkl sokeria

Kuorrute:
1,5dl kermaa
150g suklaata

Sulata kattilassa voi ja pilkottu suklaalevy. Vaahdota kananmunat ja sokeri ja sekoita joukkoon voisuklaaseos. Lisää vehnäjauhot, sekä leivinjauhe ja sekoita varovasti. Paista 200 asteessa noin 17-20 minuuttia.

Laita liivatteet kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Paloittele valkosuklaa ja sulata se varovasti mikrossa miedolla lämmöllä lyhyitä aikoja välillä sekoittaen (kaikki valkosuklaalevyt eivät sula kauniisti mikrossa, valitse siis leivontavalkosuklaa ja minimoi ongelmat). Sekoita tuorejuusto sulan suklaan joukkoon vatkaimella.  Kuumenna 0,5 dl vettä ja sekoita liivatteet nesteeseen. Kaada hieman jäähtynyt neste täytteen joukkoon. Sekoita rahka ja kääntele kermavaahto  varovasti täytteen joukkoon. 

Kuumenna suklaa ja kerma ja kaada hieman jäähtynyt kuorrute vähintään neljä tuntia jääkaapissa seisseen hyvin hyytyneen kakun täytteen päälle. Koristele kakku vasta, kun kuorrute on kunnolla jähmettynyt jääkaapissa.



Leikittele mauilla

Tämän esimerkkitäytteen kanssa on helppo tehdä variaatioita oman maun mukaan. 
Bailey's -kakku: vaihda hyydykkeen vesi Bailey's -likööriksi ja rahka, sekä juusto maustamattomaksi.
Peruskakku: muunna rahka ja juusto maustamattomiksi ja anna suklaisten makujen olla puhtaasti päämakuja.





Koristelu on helppoa suklaakuorrutuksen päälle, voit koristella kakun todella miten vain. Suklaan päällä viihtyy niin sokerimassakoristeet kuin muutkin kakunkoristeet. Suklaapäällisen päälle voi huoletta sijoittaa melkein mitä tahansa syötävissä olevaa koristeeksi ja kirjoituksia voi tehdä helpolla joulupiparien koristelusta tutulla sokerikuorrutteella.

Keväisin terveisin,
Tiina