Featured Slider

Vanhan talon sisustusta.


Ruokailuhuoneessamme on tällä hetkellä mukavan kesäinen tunnelma.  Tässä inspiraatiota yhden vanhan talon sisustuksesta. Meidän kodin kauneimpia koristeita ovat vanhat käyttöesineet, mille ei löydy enää oikeaa käyttöä meidän arjesta. Verhoina toimivat vanhat pitsilakanat, mihin on ommeltu lenkit ja verhotankona on heinäseiväs. Aiemmin meillä oli verhot samaan tapaan jokaisessa huoneessa, mutta nyt enää ruokailuhuoneessa. Vanhat lasipurkit sopivat hyvin maljakoiksi tai kauniiden yksityiskohtien säilytyspaikaksi. Lypsyaiheiset valaisimet on itse valmistettu vanhasta navetasta löytyneistä tavaroista. Tuolien ei tarvitse olla keskenään samanlaisia vaan vanhat eriparituolit sopivat hienosti saman pöydän ympärille. Meillä tuolit on maalattu tarkoituksella erivärisiksi ja tuolit ovat keltaisia, punaisia, sinisiä, vihreitä sekä mudan värisiä.


Ruut -pöytäliina tuo mukavaa mustavalkoista särmää kahdeksankulmaisilla kuvioillaan ja tuulahduksen mustavalkoisesta modernista kodista. Tiesitkö muuten, että tämä on mielettömän monikäyttöinen? Viime viikolla tämä löytyi rantakassista ja kietoessani tätä uinnin jälkeen päälleni katseli 5- vuotias poikaseni minua pää kenollaan ja totesi: "Ei tuo oikeasti ole pyyhe." Voi kunpa me ihmiset oppisimme käyttämään asioita monipuolisemmin. Tämä pellavaliina on suunniteltu sekä peitoksi, että pöytäliinaksi, mutta toimii myös ainakin pyyhkeenä.


Ruokailutilassa on pöydän päällä lypsykoneen osasta tehty kattokruunu. Osa löytyi ulkovarastostamme ja hetken sitä katseltuamme totesimme, että tästä syntyisi aika hauska kattokruunu.


Näin syksyllä voi tehdä kimppuja melkein mistä vain ja hauskan kukkakimpusta tekee, jos "kukkia" voi syödä. Kokeile siis rohkeasti mustikan oksia tai puolukan varpuja kukkakimpun teossa.


Pienen pieni sisustaja alkoi testaamaan erilaista rouheampaa tyyliä kattaukseen, sillä välin kun katselin kamerastani jo otettuja kuvia. Kerrassaan omintakeinen tyyli rytätä koko pöytäliina maljakon ympärille.

Mukavia syksyisiä päiviä toivotteleepi,
Tiina

Itse tehty sohvapöytä.


Meille valmistui yksi pitkään suunniteltu kaluste tässä kesän aikana, nimittäin pitkä ja kapea sohvapöytä. Tarve oli ilmeinen, sillä ilman laskutilaa pienet ja isommatkin sohvalla istujat ennemmin tai myöhemmin tiputtavat ruokaa myös sohvalle. Olohuoneemme läpi kävellään, joten se rajoitti sohvapöydän mallia. Päädyimme itse tehtyyn skandinaavistyyliseen pelkistettyyn malliin. Somisteena oleva huivi on Lapuan Kankureiden ihana Tsavo -huivi.


Materiaaliksi valikoitui paksu haapalankku ja se hiottiin kulmahiomakoneen hiomalaikalla. Ainoastaan pöydän pinta hiottiin täysin sileäksi, muutoin hionta tehtiin melko suurpiirteisesti. Pöydän jalat yhdistettiin kanteen poraamalla pienet reiät puutapeille ja yhdistämällä kansi ja jalat puutapeilla ja puuliimalla. Kaupassa myydään myös niin sanottuja tapitussarjoja, mistä löytyy kaikki tarpeellinen puutapitusten tekoon. Asensimme vielä pienet kulmaraudat sisäkulmiin antamaan pöydälle lisätukea, mikä on tarpeen, mikäli pöytää käytetään penkkinä tai lasten leikeissä tasapainotelineenä.


Pöytä on viimeistelty kirkkaalla Osmo Color Top Oililla ja näin se ei ime likaa puunsyihin, vaan on helposti puhdistettavissa. Huoneen muut käsittelemättömät puiset yksityiskohdat tuovat mukavasti kodikkuutta ja lämpöä olohuoneeseen.


Ihania kesäpäiviä!
Tiina

Oletko löytänyt jo blogini Facebook-sivun, mikäli et niin löydät sen TÄÄLTÄ! Tervetuloa piipahtamaan!


Asuntomessukohde ärsytti.



Tämä talo on Porin asuntomessujen talo Haltiatar, mikä on saanut melkoisesti jo palstatilaa, mutta kirjoitetaan muutama rivi edellisten lisäksi. Oma suhteeni Haltiattareen on todella ristiriitainen. Kävellessäni taloon näin kauniit vaaleat puuseinät ja kysyin välittömästi, että millä puupinnat oli käsitelty. Kuullessani vastauksen, että kaikki pinnat oli käsitelty saunasuojalla, en päässyt asian yli vaan 70-luvulla syntyneenä ja paljon puupintojen keskellä asuneena taisin loppukierroksen vain kuvitella kauniiden puupintojen tilalle auringon kellastuttamat puupinnat. Jos jokin asuntomessukohde nostatti siis tunteita, niin se oli todellakin tämä ja ensisijaisesti ei puhuta nyt positiivisista tunteista. Laitan ärtymyksen isoja auringon kellastamia puupintoja kohtaan keski-ikäisyyteni piikkiin, olen lapsuuteni katsellut lakattuja mäntylautoja, niin katoissa kuin seinissäkin.


Kuvaaja: Kipot Pinossa - blogin Sanna

Vasta illalla sain jotenkin rauhan asian kanssa tuumittuani, että koska materiaali on puuta, niin voihan sen hioa tai maalata tai vaikka tapetoida. Nyt kun aurinko ei ole vielä ehtinyt kellastuttaa pintoja, niin kaikki näyttää todella raikkaalta, varsinkin mustia kalusteita vasten.


Kohteessa on käytetty yhtä suosikkimateriaalia Huntonin eristettä ja se herätti toki positiivisia mielleyhtymiä, kun taas CLT- puuelementtien käyttö herättää kysymyksiä ilmaan. Tähän olisi tosi osuvaa lainata Aalto Haitek Oy:n facebook-sivulta erittäin hyvin kiteytettyä kommenttia: "Eipä kerrottu mitä egologista on clt:ssä? Kysyin monelta taholta. Tietääkö kukaan? Jos seinässä on neliöllä 8kg uretaaniliimaa ja mainostetaan ekologiseksi niin ei oikein mahu minu ajatusmaailmaan. Voi sanoa jotta mainonta ja aivopesu kannattaa. Ennen vanhaan liiman haistelua pidettiin vaarallisena, nykyään se on ekologista." 

Kuvaaja: Kipot Pinossa -blogin Sanna

CLT -elementtejä käytetään osittain sen vuoksi, että CLT-elementeissä ei tapahdu ajan myötä painumista, niin kuin hirsirakentamisessa monesti tapahtuu ja saadaan helposti näyttäviä isoja puupintoja. Uusi materiaali on herättänyt paljon kiinnostusta ja jo muutaman vuoden asuntomessuilla on esitelty ristiinliiminatusta puutavarasta tehtyjä taloja. Joka kerta nämä talot kiehtovat ja kiinnostavat niin mediaa, kuin muitakin vierailijoita. Liima kuitenkin tulee väkisinkin tappamaan talon hegittävyyttä ja se herättää kysymyksiä, että onko näistä taloista kuitenkaan sotaan homeisia julkisia rakennuksia vastaan, sillä paljonhan näistä tehdään tällä hetkellä myös julkisia rakennuksia.  Media kirjoittaa homekoulun tilalle rakennetusta massiivihirsikoulusta ja saattaa tarkoittaa näitä "liimapuulevyistä" tehtyjä rakennuksia. Elementtien valmistajat toki osaavat kertoa, että liimat eivät vaikuta talon hengittävyyteen mitenkään, mutta toisaalta historia tuntee aika monia floppeja rakennusalan uusissa materiaaleissa, joten olisiko kuitenkin varminta luottaa vanhoihin hyviin ratkaisuihin.

Kuvaaja: Kipot Pinossa -blogin Sanna

Haltiattaren kerrotaan olevan aistiesteetön, mikä on uusi mielenkiintoinen termi jota myös CLT-levyjen valmistaja on alkanut käyttämään. Asioiden medikalisoiminenhan tuo aina hieman lisää uskottavuutta. Lopuksi kiitos Asuntomessukohteesta, mikä nostatti tunteita pintaa. Pyydän anteeksi asunnon omistajilta negatiivisista ajatuksistani kotinne materiaalivalintoja kohtaan! Teillä on kuitenkin aivan mieletön koti ja on parempi herättää tunteita, kuin olla se koti, mikä ei jää edes mieleen kierroksen jälkeen. Kiitos myös Kipot Pinossa -blogin Sannalle, jolta sain kuvia kohteesta, koska oma kuvaaminen pysähtyi siihen kun aloin purkamaan fiiliksiäni kohteesta ihanille mediapäivän kanssaretkeilijöille Tuulialle ja Hannalle. Kädet ja suu kävi niin tiuhaan siinä kohdassa, ettei kuvaamiselle jäänyt aikaa.

Kymmenen mielenkiintoista yksityiskohtaa Porin asuntomessuilta.


Asuntomessujen mediapäivän kuvasadosta ammennan teille kymmenen mielenkiintoista yksityiskohtaa. Ryijyn voi heittää myös lattialle matoksi, kuten tässä asuntomessukodissa ja isosiskoni lisäksi näin ajattelee Villa Karhun (nro 19) sisustussuunnittelija Frida Steiner.


Huokeaa raudoitusverkkoa voi käyttää myös aitamateriaalina. 


Messuilta löydät myös ladonovia, sekä pelkästään ovien metalliosia tee se itse -ihmisille ja näitä löydät kotisohvaltasi Mirror Line -yrityksen nettisivuilta. Tämän löydät Talo Luviasta (nro 11), mikä oli "pitkästä tavarasta" messuille rakennettu.


Käyttämättömistä kaulakoruista voi tehdä myös tauluja, niin kuin oli tehty WinNovan tähdessä (nro 7) monien muiden kivojen ideoiden lisäksi.


Vihersisustamista Herukka -talon (nro 5) olohuoneen seinällä.


Woodio on messuilla esittelemässä tuotteitaan ja näihin pesualtaisiin kannattaa pysähtyä tutustumaan. Puuta ja hartsia yhdistämällä voi saada aikaan mielenkiintoisen näköisiä tuotteita.


Isoista Scrabble-kirjaimista oli luotu hauska teos seinälle.


Ikääntyneiden palvelukodista Villa Luodosta (nro 1) löytyi laminaatilta tuntuva matto kuvana lattiassa, mikä oli lämpöistä kodikkuuden tuntua tuomassa.


Modernit eleettömät keittiöt eivät ihastuttaneet, mutta viime metreillä bongasin Mavi-kalusteen esittelykeittiön kadun reunasta. Tästä löytyy jo mummolafiilistä ja taisin vähän rakastua noihin yläkaappien vetimiin.


Sisäänkäynnin lähellä olevassa teltassa on myynnissä esimerkiksi näitä herkullisen näköisiä vetimiä ja vaihtoehtoja on karkeasti yksi seinällinen.

Oikein mukavaa asuntomessupäivää sinulle, mikäli yksi kesälomareissustasi suuntautuu juurikin asuntomessuille. Porin asuntomessut tarjoavat hyvin tiiviin messualueen, mistä johtuen pihasaunoja tai monimuotoisia isoja pihoja et tule näkemään. Näiltä messuilta saat kuitenkin paljon moderneihin koteihin trendikkäitä sisustusideoita, sekä ohuen sipaisun persoonallisia ratkaisuja ja toki mukavan päivän Porissa. Tulen esittelemään vielä kesän aikana muutaman näiden asuntomessujen suosikkikohteista, joten palataan asuntomessujuttujen pariin vielä uudelleen.

Oikein ihania kesäpäiviä toivotellen,
Tiina

Remontti etenee yläkertaan


Remontissa ollaan päästy jo yläkertaan. Nautimme ensimmäistä kesäämme täällä siitä, että mikään jokapäiväisessä käytössä olevista huoneista ei ole poissa käytöstä. Viime kesänäkin lasten huoneen säilyttimet, lelut ja vaatteet oli sullottu muihin huoneisiin. Nyt alakerran huonekalut saavat pysyä omilla paikoillaan ainakin siihen asti, kun alakerrassa tehdään seuraavan kerran remonttia. Kylpyhuoneeseen joudutaan kiertämään pihan kautta nyt yläkerran remontian ajan ja se on näin kesäaikaan aika pieni ongelma. Oikeastaan olen aika ihastunut tilanteeseen, sillä nykyisin kylpyhuoneessa saa olla kerrankin rauhassa, koska väliovi on suljettu remontin ajaksi pölyn ja lian kulkeutumisen estämiseksi. Eteisen remontoimatta jättäminen on ollut loistoidea, minkä huomaa toden teolla nyt, kun eteinen on täynnä pölyä ja yläpohjasta kannettua eristettä, vaikkakin olen vihannut omasta mielestäni hirveää eteistä ihan jokaisella solullani. Rappusten muovimatonkin irrottamisesta olen ehtinyt haaveilla jo monesti, mutta onneksi en ole ehtinyt ajatuksissani toiminnan tasolle, sillä muovipinnan päältä on vain niin helppoa siivota.


Yläkerran katto on tipautettu alas, sillä katto oli pahasti notkolla ja muurin vierestä kerännyt kosteutta. Lisäksi se ei vastannut nykypäivän toiveita lämmöneristyksestä. Eristekerros oli aivan liian ohut.


Katto tipautettiin ensin ja se tehdään ensin pois, sillä on helpompaa ja turvallisempaa tehdä kattoa, kun on tukeva lattia jalkojen alla. Näin keski-ikäisenä sitä alkaa arvostamaan myös turvallisuusnäkökulmia. Muovimaton päältä oli helppoa lapioida eristettä saaveihin.



Eristeen laatu sai hieman mietteliääksi ja olisi tehnyt mieli mennä ajassa takaisin 30-luvulle kysymään, että miksi eristeeksi on valikoitunut juuri viljasilppu vai oliko se vain helpoin ja kevein materiaali katon eristeeksi. Olki eristeenä on myös nykypäivänä tosihifistelijöiden valinta rakentaessa myrkytöntä perinnetaloa. Seassa oli bonuksena hieman sahanpurua, mutta pääasiassa eriste oli olkisilppua.


Yksi sisäseinä purettiin hirrelle ja sieltä löytyi iloksemme maalaamaton hirsiseinä. Kodissamme on ollut "ongelmana" hirsipintojen maalaaminen, ennen pintojen peittämistä huokolevyllä ja näin ollen hennon vaaleanpunaisella sävyllä aikoinaan maalatut seinät on pitänyt puhdistaa ja vielä käsitellä uudelleen, koska maaleja on melkein mahdotonta poistaa kauniisti elävästä hirsipinnasta.


Yläkerrasta on aina hieman paremmat näkymät.


Vanha kärrynpyörä sai kaverikseen hirsiseinää vasten poseeraamaan katon eristeistä tipahtaneet puisen suksen ja "kynttilänpidikkeen".


On turhan aikaista esitellä sisustussuunnitelmia, sillä vielä vaaditaan muutaman ammattilaisen arviota tilanteesta ja siitä millaisia reunaehtoja meidän tälle remonttiprojektille vielä tulee. 

Nähdään pian ja pysykäähän mukana myös ensi kuun alun asuntomessukuulumisissa!
Tiina

"Puoli kiloa suklaata" -kakku


Onko teillä suosikkikakkua? Meillä yksi kakku on ylitse muiden, nimittäin tätä olen tarjoillut niin häissäni, kuin muinakin juhlahetkinä. Kakku on aika makea, joten siitä riittää syötävää useammallekin vieraalle. Lisäksi pidän siitä, ettei tähän tarvitse tehdä kakkupohjaa, mikä harvoin onnistuu omaan makuuni riittävän täydellisesti, mutakakkupohjan luonteeseen kuuluukin olla hieman lässähtänyt. Extrapisteitä kakku saa siitä, että sen voi valmistaa ja viimeistellä hyvin jo edellisenä päivänä tai sitä edellisenä. Kakun juoni piilee runsaassa suklaan käytössä, ja jos ei satu olemaan suklaalle allerginen, niin tähän kakkuun on helppo ihastua.

Pohja:
200g voita
200g suklaata
4kpl kananmunaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Hyydyke:
200g appelsiinin makuista tuorejuustoa
150g leivontavalkosuklaata
2dl sitruunan makuista maitorahkaa
4 liivatelehteä
0,5dl vettä
2dl kuohukermaa
2rkl sokeria

Kuorrute:
1,5dl kermaa
150g suklaata

Sulata kattilassa voi ja pilkottu suklaalevy. Vaahdota kananmunat ja sokeri ja sekoita joukkoon voisuklaaseos. Lisää vehnäjauhot, sekä leivinjauhe ja sekoita varovasti. Paista 200 asteessa noin 17-20 minuuttia.

Laita liivatteet kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Paloittele valkosuklaa ja sulata se varovasti mikrossa miedolla lämmöllä lyhyitä aikoja välillä sekoittaen (kaikki valkosuklaalevyt eivät sula kauniisti mikrossa, valitse siis leivontavalkosuklaa ja minimoi ongelmat). Sekoita tuorejuusto sulan suklaan joukkoon vatkaimella.  Kuumenna 0,5 dl vettä ja sekoita liivatteet nesteeseen. Kaada hieman jäähtynyt neste täytteen joukkoon. Sekoita rahka ja kääntele kermavaahto  varovasti täytteen joukkoon. 

Kuumenna suklaa ja kerma ja kaada hieman jäähtynyt kuorrute vähintään neljä tuntia jääkaapissa seisseen hyvin hyytyneen kakun täytteen päälle. Koristele kakku vasta, kun kuorrute on kunnolla jähmettynyt jääkaapissa.



Leikittele mauilla

Tämän esimerkkitäytteen kanssa on helppo tehdä variaatioita oman maun mukaan. 
Bailey's -kakku: vaihda hyydykkeen vesi Bailey's -likööriksi ja rahka, sekä juusto maustamattomaksi.
Peruskakku: muunna rahka ja juusto maustamattomiksi ja anna suklaisten makujen olla puhtaasti päämakuja.





Koristelu on helppoa suklaakuorrutuksen päälle, voit koristella kakun todella miten vain. Suklaan päällä viihtyy niin sokerimassakoristeet kuin muutkin kakunkoristeet. Suklaapäällisen päälle voi huoletta sijoittaa melkein mitä tahansa syötävissä olevaa koristeeksi ja kirjoituksia voi tehdä helpolla joulupiparien koristelusta tutulla sokerikuorrutteella.

Keväisin terveisin,
Tiina



Paras perunasalaatti


Kuuluuko teilläkin perunasalaatti ruokapöytään, ainakin uutenavuotena ja vappuna? Perunasalaattireseptini on hioutunut aika täydelliseksi ainakin omasta mielestäni ja tässäpä teille sen ohje:

  • 2 kg kiinteitä perunoita
  • 2-3 vihreää omenaa
  • 4 maustekurkkua
  • 2 pientä punasipulia
  • 2 purkkia kermaviiliä
  • 2 dl majoneesia (pieni purkki Hjelmans majoneesia)
  • 2 rkl makeaa sinappia
  • 2 tl suolaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl mustapippuria
  • ruohosipulia koristeeksi


Pilko keitetyt yön yli jäähtyneet perunat, sekä omenat, maustekurkut ja sipulit, ja jätä palat hieman ronskimman kokoisiksi, kuin einesperunasaalaateissa tavallisesti on. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin joukkoon. Anna salaatin maustua viileässä. Tästä reseptistä tulee oikein reilu annos perunasalaattia.


Tiedättekö ne kaupan perunasalaatit? Omin käsin tekemä perunasalaatti muistuttaa niitä hyvin etäisesti ja kokeiltuasi kerran itse tehtyä, niin tuskin vilkuilet enää sen jälkeen kauppojen kylmäaltaiden einesperunasalaattien perään.

Ylemmässä kuvassa muuten vilahtaa Lapuan Kankureiden Ruut-kuosi.


Kevättä odotellen,
Tiina

Tee se itse -valaisimet ja muita lastenhuoneen itse tehtyjä ideoita.


Tein jo yhden postauksen lastenhuoneen valmistumisesta, karmeiden ennen -kuvien kera, mutta muutama herkullinen yksityiskohta on jäänyt näyttämättä, kuten nämä valaisimet, mitkä toteutimme puolikkaista karttapallon puolikkaista. Lidl myi vähän ennen joulua edukkaasti valaistuja karttapalloja ja siitä se ajatus sitten syntyi. Lampun johto on IKEAsta ja valaisin oli hyvin helppoa askarrella.


Lastenhuonetta piristää ruohonvihreistä matoista tehty letka. Alkuperäisessä lastenhuoneen suunnitelmassa oli ideana tehdä ruohomatosta joko polku tai sitten pyöreistä matoista muodostuva jono ja se pitää ehdottomasti vielä toteuttaa, kunhan ehdin. Merenvihreällä lattiassa ruohon väriset matonpalat erottuvat kivasti. 



Keltainen vanha valurautapatteri sopii loistavasti yhteen moderniempien elementtien, kuten IKEAn lastenkalusteiden ja Scionin Animal Magic-tapetin kanssa. Vanha vesikiertoinen valurautapatteri oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Nyt on lipsahtanut IKEA sana jo niin monta kertaa, että pitää jo selittää. En ole erityisesti pakkomielteinen IKEA - fani, mutta arvostan sitä, että yhdessä kaupassa on niin iso valikoima ja saan vieläpä jättää lapseni kahdeksi tunniksi valvottuun leikkipaikkaan. 


Lopuksi vielä vähän laajempi katsahdus huoneeseen. Mikäli haluat katsella lisää lastenhuoneen remonttijuttuja, niin niitä olen viimeisen vuoden aikana kirjoitellut tasaisesti blogiini. Tässä alla teille muutamia suosittelemiani lastenhuoneen Tee se itse -aiheita, mistä klikkaamalla pääset eteenpäin.


Talvisin terveisin,
Tiina


Älä riko remonttireiskaasi!




Tiedätkö sinä mitä on asbesti? Todennäköisesti , sillä siitä on onneksi ollut paljon puhetta viime vuosina. 20-luvulta asti tuota ainetta on käytetty sen erinomaisten ominaisuuksien vuoksi muun muassa rakennusmateriaaleissa. Ongelmana ei niinkään ole materiaali itse, vaan sen purkaminen. Asbestipöly nimittäin ei poistu elimistöstä, vaan voi aiheuttaa vakavia sairastumisia muiden muuassa erilaisille syöpäsairauksille vielä vuosikymmentenkin jälkeen. Hengitysliitto arvioi noin sadan ihmisen kuolevan joka vuosi asbestin aiheuttamiin ammattitauteihin.




Asbestia on käytetty Suomessa karkeasti noin seitsemän vuosikymmentä ja se kiellettiin vasta 1994, vaikka ongelmat olivat tiedossa jo kauemmin. Kulta-aikaa olivat 60- ja 70-luvut, mutta on valitettavan todennäköistä, että vielä vanhemmissakin taloissa on ainakin remonttien yhteydessä mahdollisesti käytetty asbestipitoisia materiaaleja. Niin kuin aiemmin mainitsin, niin ongelmana ei niinkään ole asbesti rakenteissa, vaan sen purkaminen. Vihdoin kaksi vuotta sitten 2016 pamahti voimaan laki, mikä edellyttää asbestin tutkimisen ennen purkamista. Tämä oli eräänlainen läpimurto, sillä kukapa haluaisi altistua työmaallaan asbestille, tietäen sen riskit. Tiedättehän sen Tehyn ajatuksen: Älä riko hoitajaasi. Ajatusta mukaillen tämän otsikoksi tulee: Älä riko remonttireiskaasi. Sori Tehy, varastin ideanne!



Tähän liittyy myös sellaisia sivujuonia, että nyt kun asia vaatii tutkimista ja tutkiminen syö hieman remonttibudjettia, niin jätetäänkin purkamatta. Sillä vaikka pintaremontissa purkamatta jättäminen voi säästää rahaa, kun asbesti jää löytymättä. Rakenteissa oleva asbesti ei sinänsä ole kovin iso riski, mutta talon rakenteille riskejä muodostaa monimutkaiset kerrostukselliset rakenteet, sekä se, että mahdolliset piilevät virheet jäävät huomaamatta, kun rakenteita peitellään aina vain uusilla pinnoilla. Kovasti kannustan siis nielemään tämän lisäkulun ja purkamaan vanhat kerrokset alta pois.
Asbestikartoittajia löytyy aika kattavasti kentältä, mutta bestLab -sivuston kautta löydät hyvän tietopaketin aiheesta ja sitä kautta saat myös näppärästi yhteyden asbestikartoittajiin ympäri Suomen. Laboratorioissa on nimittäin todettu olevan suuria eroja, kuten Ylen MOT-ohjelma tekemä testi osoitti, joten sillä on väliä mitä laboratoriota käyttää asbestinäytteidensä tutkimiseen.



Mitä enemmän asiaa pohdin ja tutkiskelen, niin sitä enemmän alkaa päässä kelailla, että mitä kaikkea sitä onkaan tullut purettua ja asbestikuidut suorastaan jo tuntuu keuhkoissa. Vähän sama ilmiö, kuin silloin kun joku puhuu täistä, niin minä jo tunnen mielikuvistustäiden mönkivän hiuksissani. Toivottelenkin turvallisia ja lain mukaan suoritettuja remontteja kaikille!

Minulla on mielessä tosi kivoja lasten kanssa tehtäviä DIY-ideoita kodin seinien kaunistukseksi, kunhan vain ehtisin niitä tänne teille ammentaa. Toivottavasti nähdään pian niiden merkeissä. Kiitos kun luit näitä ajatuksiani täällä. Kommentit otetaan kiitollisuudella vastaan Facebookissa tai Instagramissa, joten nähdään siellä.

Kaatopaikkakuormasta kovalla kädellä muokattuna käyttökelpoiseksi huonekaluksi.


Tervetuloa taas lastenhuoneremontin keskelle. Oikeasti remontti on jo siinä pisteessä, että pojat nukkuvat jo huoneessaan, mutta pari listaa uupuu ja muutama huonekaluongelma pitää vielä ratkaista. Tänään esittelyssä lastenhuoneen lipasto, mikä oli jo parhaat päivänsä nähnyt rähjäinen käytöstä poistettu rumilus.


Tämä tässä on niin sanottu apteekkarinlipasto, minkä alkuperäinen versio oli niin törkyinen, etten tullut ottaneeksi edes sitä "ennen - kuvaa". Alunperin ei ollut edes varmuutta siitä tuleeko tästä enää käyttökuntoista lipastoa. Lipastosta piti purkaa takaseinä kokonaan pois, minkä lisäksi sivut ja kansi olivat turhan haperoa. Kuitenkin tämän kaatopaikkalaatuisen lipaston kaikki laatikot olivat tallella ja ne vielä toimivat moitteetta, kun lipasto oli saanut ensin oleentua huoneenlämmössä.


Vihreä krakeloitunut maali hiottiin suurimmaksi osaksi pois ja lipasto sai pintaansa Coloria Greenline -maalin, sävytettynä TV-1941 sävyllä. Kyseisestä maalista kerroin jo aiemmin syksyllä TÄÄLLÄ., maalatessani tätä lipastoa ja lyhyesti tiivistäen tuo Coloria Greenline on meidän perheen ykkösmaali, mitä on käytetty ja testattu jo vaikka mihin ja suosittelemme sitä myös lämpimästi muille. Laatikostojen etulevyt liimattiin uudelleen ja lipaston nupeiksi valikoitui vanhasta käytöstä poistetusta sähkötaulusta irrotetut posliininupit mutterein kiinnitettynä. On tosi hauskaa käyttää vanhoja tavaroita aivan uudella tavalla.


Sitten tunnustan syntini ja kerron miten kovalla kädellä kohtelin tätä huonekalua. Hiominen käsin olisi ollut aivan todella iso homma, joten hioin lipaston testimielessä kovemmalla kädellä rälläkällä ja puunhiontaan tarkoitetulla laikalla. Hionta sujui ripeästi ja hioin samalla myös laatikoiden sisäpintoja, sillä alunperin puhtaalle puulle jätettynä, ne olivat muuntautuneet aika törkyisiksi. Vaikka olin rälläkällä hiomista jo harjoitellut useaan otteeseen, niin tarkkaan katsottuna hiontatekniikan voi nähdä kalusteen pinnassa. Riippuen katsojasta, jonkun mielestä hiominen on pilannut huonekalun ja jonkun mielestä se tuo kivan industrial -tyylisen vivahteen huonekaluun. Vanhoja lankkulattian pätkiä käytettiin huonekalun kanteen ja reunoihin, paksu puu tekee kivan lisän lipaston ulkonäköön. Lopputulos on meille sopiva ja huonekalu sai uuden elämän. Vielä kun löydän reilun kokoiset tukevat kahvat, niin ruuvaan ne molempiin päihin lipastoa ja huonekalun siirtäminen tulee olemaan jatkossa superhelppoa.


Tässä vähän esimakua huoneen tulevasta sisustuksesta. Tämän hetken suosikkileluille dinosauruksille on jo omat hyllynsä hirsiseinällä. Viimeinen hylly kiinnitetään mikäli kokoelma ehtii karttua, ennen dinosaurusinnostuksen lopahtamista.


Iso hitti oli myös IKEAn myymä vuodekatos, mikä tekee uusista sängyistä turvallisen tuntuiset pesät pienille miehille. Telttakatoksen ulkonäkö ei ollut ihan ykkössuosikkini, mutta ehkäpä jokin muu vihreä yksityiskohta tulee samaan huoneeseen tasapainottamaan tilannetta.

Joulunodotusterveisin,
Tiina