Nokkossämpylöiden ohje

Nokkossämpylöiden ohje


Kesäkuun alkupuolen postauksessa kerroin, miten lapset innostuivat kovasti kasvien keräilystä ja "rikkaruohot" löysivät tiensä meidän ruuanlaittoon. Pari viikkoa sitten esittelin viherjauhetta ja nyt on vuorossa nokkossämpylät. Tervetuloa blogiini!


Nokkossämpylät

Nokkossämpylät kuulostivat turvallisilta aloittelevan kasvien keräilijän ruokakokeilulta. Kipaisin pihalta tuoreet nokkoset, kiehautin ne vedessä ja poistin varret. Silppusin reilun määrän nokkosta leikkuulaudalla. Mikäli pelkäät perheesi vieroksuvan sämpylöiden nokkoslisää, niin survo lehdet ihan mössöksi, jolloin ne häviävät paremmin sämpylöihin. 0,5 dl paloiteltuja nokkosen lehtiä on ihan riittävä määrä tähän taikinaan, omiin sämpylöihin käytin noin puolet enemmän ja se oli hieman liikaa.

Sämpylät valmistin seuraavan ohjeen mukaan:
5 dl nokkosten keitinvettä
11 dl sämpyläjauhoja (Pirkka kolmen viljan sämpyläjauhoseos)
1 pussi kuivahiivaa (11g)
2 rkl siirappia
1-2 tl suolaa
0,5 dl Rypsiöljy Basilika (Alavuden Öljynpuristamo)
0,5dl silputtuja nokkosen lehtiä




Lämmitä nokkosten keitinvesi reilusti kädenlämpöiseksi, yli 42 astetta. Sekoita hiiva 1/2 desilitraan jauhoja ja sekoita nesteeseen. Lisää nesteeseen siirappi ja suola. Jatka jauhojen lisäämistä ja lisää loppuvaiheessa rypsiöljy ja silputut nokkoset.
Jätä taikina kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan noin puolesi tunniksi. Muotoile taikina puolen metrin pötköksi ja leikkaa sämpylät ja nostele viipalesämpylät pellille liinan alle kohoamaan. Paista 225 asteessa noin kymmenen minuuttia.

Pelkäsin lasten reaktiota ja nokkosten maistuvan sämpylöiden läpi liiaksi, mutta jokainen söi sämpylänsä ja piti sitä herkullisena. Nokkossämpylöissä siis onnistuttu, vaikkakin minulta lipsahti omaan makuuni nokkosta taikinaan aivan liikaa, mutta ensi kerralla osaan annostella nokkosta hieman hillitymmin.

Nähdään pian,
Tiina





Rossipohjaisen talon alapohjan hyvä rakenne.

Rossipohjaisen talon alapohjan hyvä rakenne.




Monesti vanhojen talojen korjausrakentamisen yhteydessä pohditaan myös rossipohjaisen talon alapohjan oikeaa rakennetta. Rossipohja on tuulettuva alapohja ja yleinen rakenne 1900-luvun taloissa. On hyvä perehtyä rossipohjan toimintaan, ettei käy niin kuin eräs sähkömies kertoi tapahtuneen, että asukkaat valittivat putkien jäätymistä, mutta eivät olleet tarkistaneet talonsa rossia, mihin johti vieläpä asiallinen pikkuovi kivijalassa. Sähkömies oli käynyt rossipohjassa kurkistamassa ja huomannut alapohjan suurelta osin romahtaneen ja putkien näkyvän ulkoilman kanssa. Ei ihme, että putket siis jäätyivät usein ja keittiön lattiat olivat todella kylmät.

Paljon rakenteesta oppii jo purkaessa vanhaa pois, mutta aina ei voi sokeasti luottaa myöskään sen vanhan rakenteen paremmuuteen tai lähteä suoraan kopioimaan sitä. Alapohjaa alunperin tehtäessä ei ehkä ole ollut kaupasta haettavissa sopivia materiaaleja, on saatettu tehdä hassuja kompromissejä tai sitten korjausrakentaja on tehnyt omia epäsopivia ratkaisujaan. Omat kujeensa ovat jälkipolvet tehneet sen hetkellisillä suosikkimateriaaleilla. Olen löytänyt alapohjan rakenteista lannoitesäkkejä, kattohuopaa,  lasinsiruja eristeiden joukosta, sahanteriä ja paljon muita päähänpistoja.

Vanha kuva aiemmista remonteista.

Ei ole yhtä ainoaa oikeaa vaihtoehtoa tehdä juuri mitään,  mutta tässä kaksi paljon käytettyä tapaa, mitkä molemmat olen itsekin testannut ja hyväksi havainnut. Mikäli kyse on hirsitalosta, niin tiivistä aluksi hirsien välit ja nurkat pellavariveellä, ennen seuraavia vaiheita.

Vanha kuva aiemmista remonteista.

1) Rakenne alhaalta ylöspäin: 
-rossipohjan ilmatilan jälkeen tulee harvalaudoitus
-tuulensuojalevy tiiviisti asennettuna 
(-Eristettävän alueen reunat on hyvä paperoida, sillä vedon tunteen poistamiseen asunnosta kannattaa  erityisesti panostaa. )
-hydroskooppinen puhallettava eriste, itse suosin Huntonia 
-tiivis paperointi ja paperin liisteröinti tai teippaus kiinni seinään listojen taakse 

Tämän rakenteen seassa on tukeva ristikoolaus, minkä päälle asennetaan lattia oman valinnan mukaan. Helpoimmillaan ja yksinkertaisimmillaan lattia on lankkulattia, mikä asennetaan suoraan niskojen ja paperoinnin päälle,

2) Rakenne on muutoin edellisen kaltainen, mutta rakenteen alin kerros, eli harvalaudoitus ja tuulensuojalevy on korvattu tiiviillä laudoituksella ja koko pohjan paperoinnilla.

Kuva on kolmen vuoden takaa, keittiöremontistamme.

Mikäli huoneeseen halutaan asentaa lattialämmitys, niin tuohon pintaan tulee silloin paperointi ja harvalaudoitus, minkä väleihin lattialämmityslevyt ja kaapelit asennetaan. Tämän päälle tulee levy, esim kipsilevy ja sen päälle voi asentaa haluamansa pintamateriaalin. Meillä on keittiössä lattialämmitys, mutta muihin huoneihin suositaan vesikiertoista patteriverkostoa, jotta talon alapohjan rakenne pystytään säilyttämään mahdollisimman pitkälti vanhan talon selkeänä rakenteena. Saadessaan kosteutta kipsilevy myrkyttää sisäilman niin pahoin, että pyrimme välttämään materiaalia mahdollisimman pitkälle. On turvallisinta pysyä mahdollisimman yksinkertaisissa materiaaleissa ja myrkyttömissä materiaalivalinnoissa.

Mikä eriste ja miksi? Valitse mahdollisimman myrkytön hydroskooppinen eriste. Hyppää yli kaikki mineraalivillat ja muut huonot vaihtoehdot. Valitse mahdollisimman myrkytön eristevaihtoehto tarjotuista hydroskooppisista vaihtoehdoista. 

Lisäksi muista tehdä jokainen vaihe huolella ja rauhassa. Remontin ostaminenkaan ei aina takaa sitä, että lopputulos olisi oikein ja huolella tehty, joten ei ole pahitteeksi olla itsekin tietoinen hyvästä alapohjan rakenteesta.


Kesäterveisin,
Tiina

Lastenhuoneen ISO remontti!

Lastenhuoneen ISO remontti!


Meillä remontoidaan tänä kesänä lastenhuonetta ja nyt kun kaikki purettava on purettu, niin alkaa vihdoin jälleenrakentaminen. Tässä tilassa ollaan tehty purkaminen aika perinpohjaisesti ja suurinpiirtein kaikki purettava on purettu. Tämä kohta remontissa on mielenkiintoinen taitoskohta, missä kaikki vaihtoehdot ovat vielä remontin suhteen avoinna ja huoneesta voi muodostua minkälainen tahansa. Katosta paljastui mielenkiintoinen yksityiskohta: vanha muurin kohta jättää kattoon ison reiän. Reikä on ehdottomasti tällä kertaa enemmän mahdollisuus kuin uhka, mutta kerron siitä lisää myöhemmin.

Miten meillä sitten purettiin näin paljon? Ensin haluttiin purkaa katon alapuolelle tehty lisäeristys ja näin päästiin eroon ylimääräisestä mineraalivillakerroksesta ja löydettiin kaunis valkoinen helmipaneelista tehty katto. Helmipaneelikatto vain kupruili aika voimakkaasti, eikä se ollut enää ilo silmälle, joten se otettiin alas, ja samalla tipahti ja tipautettiin vanhat eristeet ja tähän näkymään päädyttiin. Katon eristys on kuitenkin mahdollista tehdä lankkujen päälle, joten näin me tulemme toimimaan ja raakapintainen lankkulattian pohja rälläköitiin ylöspäin sileäksi katoksi. Meillehän tämä hirsiseinien ja lankkulattian (kattona) esille ottaminen sopii enemmän kuin hyvin, sillä puupinta on mielestämme kaunista,, sekä käsittelemättömänä, että käsiteltynä.


Yhdellä seinällä on aiempien omistajien peittämä oviaukko ja todellakin syystä, huoneessa on nytkin kaksi ovea, joten kolmannen oven poistaminen käytöstä on ollut hyvä idea! Oviaukon tuleva rooli on vielä hieman epäselvä, joko kivivillat vaihdetaan järkevämpään eristemateriaaliin ja aukko peitetään sopivan kokoisella levyllä tai sitten aukosta tulee vaikkapa hyllykkö.


Mitä lattiasta löytyikään? Tässä huoneessa on joskus ollut ISO tulipesä, sillä tulisijan pohja on todella iso: noin 1,5 x 1,5 m. Pitääkin tiedustella naapureilta, tietävätkö he tämän huoneen historiaa.


Oli selvää, että huonetta pitäisi varmuuden vuoksi purkaa merkittävästi, sillä lapsemme nuhaisuus oli pahempaa hänen nukkuessaan tässä huoneessa. Saattoi olla, että tämä oli vain sattumaa, tai johtui vaikka vanhoista aikansa eläneistä muovimatoista, mutta oli todella aiheellista katsoa rakenteet läpikotaisin tässä huoneessa. Kukapa ei haluaisi lapselleen parasta mahdollista sisäilmaa. Kuvassa näkyvä alapohjan uloin kerros, eli eristeiden alla ollut lankkulattia oli positiivinen yllätys. Vahva ja tukeva lankkulattia oli edelleen todella vankkaa tekoa, eikä sitä ollut aiheellista purkaa.


Huoneen yksi kulma on levytetty kulma, minkä takana on ollut aiemmin sauna. Saunan seinän sisällä olevien mineraalivillojen terveyteen suhtaudun melko skeptisesti, sillä kosteuden päästessä mineraalivilloihin, se ei osaa luovuttaa sitä eteenpäin. Vanhat levyt saa siis lähteä ja ne tullaan korvaamaan huokolevyllä ja pinnottamaan pinkopahvilla ja vanhat villat korvataan Huntonin levyeristeillä, 


Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin kaikki meidän kodin hirret ovat olleet maalattuja ja maalaus on tehty joskus kauan kauan sitten. Mitä pidemmälle kodin remontti on ehtinyt , niin sitä huolimattomammin seiniä on puhdisteltu vanhoista maaleista.  Kyse ei ehkä ole lisääntyneestä huolimattomuudesta, vaan silmä on jo tottunut. Vielä emme ihan tiedä jäävätkö lastenhuoneen seinät tälläisiksi vai saavatko ne maalikerroksen tai öljyn pintaansa. Ulkoseinälle tulee hirren päälle huokolevy, pinkopahvi ja tapetti. 


Vanhat puuovetkin tulevat kaipaamaan uutta maalia näiden kokemusten jälkeen. Ovista löytyy valkoisen maalin alta 70-luvun tunnelmia retron sinapinkeltaisen sävyn muodossa ja kaunista harmaanvihreää keltaisen alta. Tuo harmaanvihreä sävy kyllä viehättää ja nähtäväksi jää, että löytyykö näihin oikeaa vihreää värisävyä ja näemmekin nämä ovet ensi talvena vihreinä.

Toivottavasti seuraavat lastenhuonekuvat ovat jo vähemmän pölyisiä ja likaisia.

Nähdään pian,
Tiina

Maailman parhaat muurinpohjaletut +tuunausvinkit

Maailman parhaat muurinpohjaletut +tuunausvinkit


Letut ovat hyviä, mutta muurinpohjaletut ovat vielä parempia. Keräsin tähän postaukseen olennaiset asiat kesäisen ulkoilmaherkun paistamiseen. Ulkoilma, yhdessäolo ja hyvä ruoka ovat jo itsessään voittamaton yhdistelmä.


Perusohjeeni

1l täysmaitoa
2,5dl ohrajauhoja
2,5dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
1tl suolaa

Ainesosat on hyvä sekoittaa jääkaappiin turpoamaa hyvissä ajoin, eli vähintään 4-5 tuntia ennen paistoa. Taikinan voi tehdä jo edellisiltana jääkaappiin turpoamaan, mutta siinä tapauksessa lisää kananmuna ja suola vasta juuri ennen paistoa. Mikäli taikina tuntuu liian paksulta, niin sitä voi ohentaa vielä paiston aikana maidolla.

Ohrajauhot ovat muurinpohjalettujen taika.


Paista

Kuumenna Muurikka ja levitä voi pannulle, tämä onnistuu helpoiten varpuvispilällä. Koveralla pannulla voi piirtää letun reunat ja taikina valuu kauniisti keskelle päin, lastalla voi viimeistellä taikinan levityksen. Irrota reunat pannusta heti, kun ne ovat saaneet väriä, ja kun lettu on kauttaaltaan hyytynyt, voit kääntää letun. Ensimmäinen lettu menee aina piloille, se on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Käytön jälkeen kannattaa käyttää muutama hetki pannun puhdistukseen: kiehuta tilkka vettä pannulla ja puhdista se lastalla ja talouspaperilla. Pyyhi pannu kuivaksi ja sipaise öljyä tai Muurikka Silavaa pannuun.


Tuunaa lettusi

Muurinpohjaletuista halutaan usein ihan niitä perusmalleja, mutta joskus on kiva leikitellä. Joten tässä muutamia vinkkejä, mitä kannattaa testata:
-4rkl Alavuden öljypuristamon maustettua öljyä: makeisiin lettuihin sitruunan makuista rypsiöljyä ja suolaisiin lettuihin basilikan tai valkosipulin makuista öljyä
-nokkosta, tuoreet nokkoset voi kiehauttaa ensin vedessä ja pilkkoa sitten lettutaikinaan, tämä rikkakasvi sisältää paljon pinaattia enemmän ravintoaineita ja on helposti löydettävissä
-1tl kardemummaa tai 1tl kanelia antaa oman kivan


Annos historiaa

Tiesitkö, että muurinpohjalettuja on alunperin paistettu hankalasti muuripadoissa? Samoissa padoissa kuumennettiin myös pyykinpesuvedet ja saunapäivän pesuvedet. Kultaisella 70-luvulla on kuitenkin Muurikan perustajien toimesta lähdetty kehittämään ajatusta ja on syntynyt Muurikka-muurinpohjapannut, joiden käyttö oli huomattavasti helpompaa ja ergonomisempaa, kuin kumartelu muuripatojen uumeniin. Ajan kuluessa Muurikasta on syntynyt yleisnimitys kaikille samantyyppisille pannuille.


Lettumuisteloita

Muistan miten äitini paistoi usein kesäisin muurinpohjalettuja. Ehkä se oli luonteva tapa olla pihalla yhdessä kauniina kesäpäivänä ja vaihtaa kuulumisia perheen kanssa, kaikki oli yhdessä, eikä kukaan ollut eristäytynyt keittiöön ruuanlaittoon. Tosin äidin muurikka oli aseteltu tiiligrillin päälle ja alle oli tehty tulet. Mikäli isoäitini ovat paistaneet muurinpohjalettuja, niin se on taas tapahtunut hankalasti muuripadan uumenissa. Meidän Muurikka kesäkeittiö taas siirtyy näppärästi pyörillä lasten leikkien lähelle ja kaasupoltin hoitaa lämmityksen. Ei voi kun hämmästellä miten kehitys on auttanut perheenäitejä muurinpohjalettujen paistossa :-D.

Mukavaa kesän alkua ja nähdään pian,
Tiina




Tee itse lusikkakoruja!

Tee itse lusikkakoruja!


Oletko sinäkin haaveillut lusikkakorusta? Sinänsä kerrassaan nerokas keksintö työstää käytöstä poistetusta tai vaikka vanhasta palkintolusikasta kaulakoru. Ajattelin tämän olevan ensin mahdotonta toteuttaa itse ja vaativan vähintään muutaman kansalaisopiston korukurssin. Kuinka väärässä olinkaan! Törmäsin myös pääasiassa kalliita työkaluja vaativiin toteutuksiin. Tämä postaus kertoo sinulle miten voit helposti askarrella vanhoista palkintolusikoistasi koruja ja vieläpä aika nopeasti.


Voit työstää mistä tahansa metallisesta lusikasta itsellesi korun. Helpointa työstettävää ovat vanhat palkintolusikat, sillä ne on tehty pehmeästä alpakasta, joten suosittelen aloittamaan niillä. Teräslusikoistakin on mahdollista tehdä ihan samanlaisia koruja.


Aloita piirtämällä tussilla lusikkaan haluttu kuvio.


Tässä vaiheessa tarvitset työkaluja. Suosittelen hankkimaan pienen monitoimityökalusarjan. Kirjoitan tämän osion nyt sillä ajatuksella, että miten sinä pääset halvimmalla kokeilemaan korujen valmistusta. Vastaavia tuotteita löytyy myös laadukkaampina ja kalliimpina. Nämä kuvassa olevat vaihtoehdot ovat molemmat Tuurin kyläkaupalta ja kumpikin vaihtoehto maksoi 34,95e. Vasemman puoleisessa vaihtoehdossa on lisänä tuo kynäote helpottamaan tarkkaa työskentelyä, kun taas oikeanpuoleiseen ei tarvitse ostaa mitään ylimääräisiä teriä, vaan paketti sisältää niitä laajan valikoiman. Noita erilaisia teriä ja muita tarvikkeita voi ostaa myös erikseen. Katsoin tähän nuo halvimmat vaihtoehdot, millä pääset hyvin alkuun. Teräslusikoiden työstämiseen saatat joutua ostamaan erikseen kestävämpiä teriä, mikäli alpakkalusikat pääsevät kaapista loppumaan. Näiden lisäksi on hyvä olla ruuvipenkki, mihin saat lusikan tiukasti kiinnitettyä. Halvimmat ruuvipenkit maksavat reilun kymmenen euroa. 



Näillä vaihtopäillä minä työstin sydämiä lusikoihin. Ensin porasin poralla reikiä, sitten laajensin aukkoa tuolla pyöreän mallisella "poranterällä" ja vielä terävöitin sydämen alaosan tuolla pienellä metallin kaivertamiseen tarkoitetulla terällä. Poranterälläkin saa suurennettua sydäntä aika näppärästi. Seuraavassa kuvassa kerron mitä tein tuolla viimeisellä oikeassa reunassa olevalla vaihtopäällä.


Tässä kuvassa näet miten kolmella terällä olen saanut poistettua kaiken materiaalin sydämen sisältä. Näin aloittelijana terä on lipsahtanut muutamaan otteeseen tuonne lusikan pinnalle ja näin ollen päätin hioa koko lusikan sisäpinnan, tähän tarkoitukseen käytin tuota vaaleanpunaista vaihtopäätä edellisestä kuvasta. Samalla terällä hioin myös sydämen reunat. Nyt voit irroittaa lusikan ruuvipenkistä ja katkaista katkaisulaikalla lusikan varrestaan. Jätä riittävästi lusikan vartta riipuksen lenkkiä varten. Käännä pihdeilla lusikan varresta lenkki, mutta varo metallin väsymistä ja vältä edestakaista "eipäsjuupas" liikkeitä.




Tämä ajatus syntyi siitä, kun löysin luokan kaapista jo huomattavasti väriä muuttaneita palkintolusikoita. Nämä lusikat olivat unohtuneet sinne aika pitkäksi aikaa, eikä näille ollut oikein enää mitään järkevää käyttöä. Luokassani oli vain tyttöjä, joten päätin muokata koruista käyttökelpoisia ja ilahduttavia. Niinpä jokainen oppilas sai keväällä oman muokatun lusikkakorunsa todistuksen mukana muistoksi kotiin.



Tässä näet muuntuneen alpakkalusikan pintaa verrattuna tuohon hiottuun kirkkaan väriseen pintaan. Siihen miten tuo hiottu pinta muuttuu tai reagoi ajan saatossa, minulla ei ole tietoa, aika näyttää. Hiotun pinnan voi suojata esimerkiksi läpinäkyvällä kynsilakalla ja suojaus kannattaa tehdä  alpakkalusikoiden sisältämän allergisoivan nikkelin vuoksi.


Mukavaa kesää ja hyviä askarteluhetkiä! 
Bloggaajaystäväni Tuulia tekee aivan uskomattoman kauniita koruja itse, myös lusikoista. Käy inspiroitumassa Tuulian kauniista itse tehdyistä koruista TÄÄLLÄ!

Mikäli pidät blogini sisällöstä, niin muistathan tykätä myös Facebook-sivustani <3.

Terkuin,
Tiina

Viherjauheen valmistus on mukavaa kesäpuuhaa.

Viherjauheen valmistus on mukavaa kesäpuuhaa.


Rikkaruohoja ruuaksi?

Oletko sinä kuullut kenenkään laittavan rikkaruohoja ruuaksi ja mitä ajatuksia se on sinussa herättänyt? Itse olen sujuvasti ohittanut moiset höpöhöpötouhut ja vasta tänä keväänä perehtynyt asiaan tarkemmin. Yllättäen tajusin, ettei kyse ollutkaan höpöhöpötouhuista vaan jostain arkipäiväisestä asiasta, mistä me ihmiset olemme vain "kasvaneet ulos". Koemme myös vaikkapa pinaatin oivaksi materiaaliksi ruuanlaittoon ja nokkosen vain rikkaruohoksi, vaikka kotipihalta ilmaiseksi löytyvässä nokkosessa on jopa enemmän erilaisia mineraaleja. Keräsin tähän postaukseen omia aloittelevan hortoilijan helppoja vinkkejä muille inspiraatioksi.

Sopivien kasvien keräily oli pienten lasten mielestä todella tärkeää ja mielenkiintoista puuhaa, mikä lisäsi koko perheen innostusta asiaan. Yhdellä oli tärkeä kangaskassin auki pitäjän ja kuljettajan rooli ja toinen sai etsiä oikean näköisiä kasveja. Meillä oli tavoitteena testata nokkossämpylöiden ja viherjauheen valmistusta. Nokkossämpylöiden ohje on tulossa myöhemmin.


Viherjauhe

Viherjauhe oli toinen ehdottomasti testattava juttu. Kuivattu viherjauhe kuulosti sopivalta aineelta, mitä voisi heitellä helposti arkiruokien sekaan. Työkaverin ja tutun hyvin ohjein lähdin keräämään lasten kanssa viherjauheeseen sopivia aineksia. Kangaspussi sai sisäänsä poimulehteä, nokkosta, maitohorsmaa, mustaherukan lehtiä, koivun lehtiä ja omenapuun lehtiä.



Keräämieni kasvien terveysvaikutuksia:
Poimulehti- auttaa naisen hormonitoiminnan kanssa, rauhoittaa vatsaa ja edistää ruuansulatusta, sekä omaa paljon C-vitamiinia
Nokkonen- saa kehon toimimaan ja pitää mielen virkeänä, sekä on ylipäänsä koko perheen tehokas ravintoaine
Maitohorsma - lisää maidoneritystä (vinkkinä kaikille imettäjille), parkkiaineet supistavat limakalvoja ja puhdistavat haavoja ja tukahduttavat verenvuotoja
Mustaherukan lehdet -nesteenpoistajia, vanha kansa on käyttänyt myös flunssalääkkeenä
Koivun lehdet -puhdistavat verta ja alentavat verenpainetta


Viherjauheen valmistus


Kerää viherjauheeseen sopivia kasveja keväällä ennen kukkien kukkimista tai marjojen kehittymistä, sillä kukinnan jälkeen kasvi maistuu puisemmalta ja kitkerämmältä. Levitä lehdet pyyheliinan päälle kuivumaan ja lehtien kuivuttua painele lehdet metallisen siivilän läpi tai laita tehosekoittimeen. Survoin lehdet jauheeksi tehosekoittimella ja yhdestä kangaskassista kasveja tuli lopulta noin pari desiä hienoa viherjauhetta. Meillä lehdet kuivuivat kolme vuorokautta. Viherjauhetta voi käyttää melkein minkä ruuan joukossa ja helposti ne uppoaa varmasti ensi talvena, niin makaronilaatikkoon kuin sämpylöihinkin. Täällä Etelä-Pohjanmaalla on vielä hyvä tilanne kasvien keräilyn suhteen ja uskon, että eteläisemmästäkin Suomesta löytyy vielä joitain lajikkeita kerättäväksi, vaikka kesä onkin siellä jo hieman pidemmällä.

Mukavaa kesän alkua sinulle, sunnuntaina julkaisen pitkään valmistelemani tee se itse -postauksen lusikkakorujen valmistuksesta ja ensi viikolla jatketaan kesäisillä ruokaohjeilla. 

Nähdään pian,
 Tiina