Helppoja DIY-hommia ja metsäretkeä.

Helppoja DIY-hommia ja metsäretkeä.


Kotopirkot saivat tilaisuuden iskeä kyntensä kiinni Green Craft- kierrätysmateriaaliin , yhteistyössä Dafecorin kanssa. Materiaalia on levyinä ja eri levyisinä nauhoina ja on valtavan näppärää laiskan naisen materiaalia, sillä ompelukoneen virittäminen iskuun ei ollut ollenkaan välttämätöntä. Tosin hieman ompelin saumaa koneellakin, mutta esimerkiksi reunojen huolittelu oli täysin tarpeetonta tämän materiaalin kanssa.


 Saatiin mukava haaste ja aiheiksi saimme #yhteiseloa, #retkellä ja #ulkoilmassa tägäykset. Kolmen naisen ja kolmen lapsen voimin suuntasimme eväsretkelle laavulle.

 Muutama sananen vielä itse materiaalista, nyt kun sitä on päässyt hipelöimään oikein ajan kanssa. Jämäkkä huopalevy on perusväriltään harmaata ja siinä on eri värisiä sattumia runsaasti siellä täällä. Ihmeen moneksi tämä materiaali kuitenkin taipui ja oli omiaan myös ulkoilukäytössä villan loistavien ominaisuuksien ansiosta.

Mikä sen parempaa, kuin mukava hetki ulkoilmassa hyvässä seurassa makkaraa ja vaahtokarkkeja grillatessa.


Voitte vain kuvitella miten paljon nopeampaa on työstää materiaalia, mistä kankaan reunoja ei tarvitse huolitella ollenkaan. Tuloo kuulkaa valmista nopiaan!


Kotona kori muuntui pesäksi sukankutimelle. Soma keskeneräisten DIY-projektien kori.
Mikäli innostuit itse materiaalista, niin Taitoyhdistyksiltä saa materiaalia ostettua ja alla olevasta kuvasta näet omaa toteutusvinkkiäni punottuun huopakoriin.


Minulle on tämän materiaalin myötä herännyt paljonkin ajatuksia materiaalin käytöstä ja tätä tullaan mahdollisesti näkemään tulevaisuudessa myös meidän makuuhuoneessa, kunhan remontti etenee sinne asti.





Poronsarvia, höyheniä ja villaa, eli aitoja materiaaleja.

Poronsarvia, höyheniä ja villaa, eli aitoja materiaaleja.


Meille on kotiutunut ihania materiaaleja, mitä tullaan hyödyntämään makuuhuoneemme sisustuksessa. Valmista jälkeä tuskin nähdään ennen ensi syksyä, mutta koska olen jo niin Rakastunut näihin materiaaleihin, niin pitäähän näitä ilonaiheita esitellä täällä blogissa.


Kauniita, siroja ja muodokkaita poron sarvia, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Näiden ostaminen oli aika jännittävä projekti, sillä ystäväni kautta tilatessani, minun piti ilmoittaa kiloissa, kuinka paljon poronsarvia haluan. Tilatessani kaksi kiloa poronsarvia, minulla ei ollut juurikaan käsitystä saisinko kaksi vai kymmenen sarvea. Lopulta sarvipussista ilmestyi kahdeksan sisustuskäyttöön täydellistä sarvea. Näitä tulee makuuhuoneen valaisimeen ja mahdollisesti muuallekin makuuhuoneen sisustukseen.



Herkkiä, kevyitä ja mustanpuhuvia höyheniä. Ehkäpä kollaasi näitä lasin alle?



Green Craft -villahuopaan tutustun parhaillaan ja ajatus tästä kierrätysmateriaalista osana makuuhuoneemme sisustusta vain vahvistuu. Ihanan helppo materiaali! Tästä materiaalista kerron lisää ihan omana juttunaan 1.2. julkaistavassa postauksessa.




Käykäähän kurkistamassa miten kauniisti Kotohippusia -blogissa puhutaan meidän kodista tämän päiväisessä postauksessaan. Kotohippusia - blogilla on myös omat Facebook-sivut , mitä kautta blogin seuraaminen on helppoa, joten käyhän tykkäilemässä.




Ihanaa viikonloppua sinulle! Nähdään sunnuntaina, jolloin saatan ihastuttaa sinutkin yhteen käsityökirjasuosikkiini ;-).


Seinäjoen asuntomessujen ennakkotunnelmia.

Seinäjoen asuntomessujen ennakkotunnelmia.

 
Vietimme sisustus- ja raksablogien kanssa ihanan lauantaipäivän Seinäjoen asuntomessualueella. Ruokaa, juomaa, naurua ja laulua. No okei, laulun kohdalla vähän liioittelin.
 
 
Rakennusliike Sarkoa sai meidät viihtymään talo Nixissä.
 
 
 
Virpi Mäkisen esillä oleva taide sai meidät ihastumaan. Virpiin voit tutustua myös blogissaan Keltainen keinutuoli. 
 
 
 
Suunnistimme kierroksen minulle kiintoisampaan taloon : talo Nuukaan. Talon hengittävät rakenteet ja ROSSIPOHJA tekivät minuun suuren vaikutuksen ja mielessäni taputin lujaa talon isännän kertoessa talon materiaalivalinnoista. Talo Nuukan tarinaa voit seurata talon omasta blogista TÄÄLTÄ.
 
 
Hurraa! Vihdoinkin joku joka todella ymmärtää käyttää oikeita materiaaleja rakentaessaan uutta taloa. Harvinaista herkkua päästä tämmöiselle työmaalle.  Tsempit ja peukut rakentamiseen. Ehkä rakentajapariskunnalta haluaisin vielä kysyä, että miksi juuri selluvilla eristeeksi, miksei vaikka purua tai pellavaa?
 
 
Ihana, vaaleanpunainen söpöys ja vieläpä hauskalla ulko-ovella. Tämä kohde oli täysin valmis ja odotteli vain messuja.
 

 

Kyllä minäkin pitäisin tästä kauniista ja ylellisestä, vaikka tämä ei ihan minun näköistä olekaan.
 
 
Talon omistajan hevosharrastukselle on muokattu taloon erillinen sisäänkäynti ja satulahuone.


 
Kiitos Kaarina, kun otit meidät vastaan. Kaarina kirjoittaa myös blogia: Asuntomessuheppailua.


 
Pyrähdimme seuraavaksi Kastelli- taloille ja Tero esitteli meille Korian ja Kaarnan.
 

Mitä ikinä tuo läpinäkyvä materiaali onkaan, niin aivan loistava idea. Mikäli joku tietää , että mitä se on, niin valaiskaa minuakin!
 
 
Luonto ympäröi kauniisti aluetta.
 
 
Kiitos Tero ja Kastelli-talot!
 
 
Vilautan teille vielä henkilökohtaisen ennakkosuosikkini eli KimaraKatariinan.  Tätä pohjalaistaloa emme tällä kierroksella päässeet sisältä kurkkimaan, mutta katsokaa nyt noita ikkunanpuitteita! Mikäli mieheni huomenna innostuisi tekemään meille samanlaisia ikkunapuitteita, niin en alkaisi estelemään.
 

 Päivä on ohi ja illasta on vielä aikaa uppoutua muihin ihanuuksiin mihin tutustuimme: Lapuan Kankureiden ihanan pehmeisiin keittiöpyyhkeisiin, LuinSpa ja ylellisen paksut ja pehmoiset pyyhkeet sekä Sarkoan sisustushenkarit.


Facebook-sivustani pääset tykkäämään TÄSTÄ!

 


Isoäidinneliö jättikoossa

Isoäidinneliö jättikoossa




Meillä on olohuoneessa testissä uusi seinävaate  tai tilataideteos, vai olisiko se ihan vain jättikokoinen isoäidinneliö. Pahoittelen hämärää kuvaa ja toivon auringon näkyvän jo useammin tai ainakin aina silloin, kun otan kameran käteeni.


Yhdistin ihastuttavat jättineuleet, heräävän virkkausinnostukseni ja JYSKin tarjoukset. Kipaisin neljä fleecehuopaa Jyskistä, josta saa tällä hetkellä valkoisia huopia 2,50 euron kappalehintaan ja värillisiä 3 eurolla. Sijoitin projektiini kokonaisuudessaan 11,50 e. Leikkelin huovat noin kämmenen levyisiksi kuteiksi ja lähdin testailemaan. Tämä postaus ei sisällä ohjetta isoäidinneliöön, sillä niitä on netissä valmiina runsaasti.


Alunperin inspiroiduin jättineuleista The Little Village - blogissa, mikä on muuten hurjan ihana DIY-blogi. "Pikkukyläblogi" on tehnyt jo kolme erilaista inspiroivaa postausta jättineuleista. Testailin itsekin ensin kutomista numeron 25 megajättipuikoilla, mutta en saanut riittävän leveää työtä aikaiseksi, jotta työtä olisi voinut kuvitella torkkupeitoksi. Vaihdoin projektin kutomisesta virkkaukseen.



Olipa virkistävää hakea rajoja ja ajatella tuttua asiaa vähän uudesta vinkkelistä ja erityisesti eri kokoluokassa.



Isoäidinneliön muoto on tuttu, turvallinen ja tunnistettava. Voisiko tämä toimia tilataideteoksena julkisissa tiloissa? Tehdessä syntyi myös ajatus siitä miten lapset voisivat hyvinkin innostua tälläisestä jättikokoisesta käsityöstä, joten vinkkiä kouluille!



Hämmentävän iso lopputulos, mikä ulottui melkein keittiön pöytämme reunasta reunaan, ripustettiin seinälle kokeilumielessä. Aika näyttää jääkö se siihen.




Mukavaa loppuviikkoa sinulle toivottelee,
Tiina


Kova pakkanen + vanha talo = syvältä?

Kova pakkanen + vanha talo = syvältä?



 
Kivasti karisi kaikki idyllisen ihanat ajatukset romanttisesta asumisesta vanhassa pohjalaistalossa. Useampana päivänä elohopea keikkui yli 30 asteen pakkasia sai elämän muuttumaan selviytymistaisteluksi. Koskaan ei voinut ihan tietää mitä ongelmia seuraavaksi tulisi eteen.


 
Sen lisäksi, että luotettava perheautomme päätti pitää taukoa kaikesta yhteistyöstä, niin jännitimme miten kotimme toimii ääriolosuhteissa. Lämmitys toimi hyvin, kiitos tästä kuuluu toki myös asiantunteville putkimiehille. Maalämpöä riitti ja isoimmat huolet tulivatkin muista toiminnoista.


 
Vesiputket jäätyivät useaan otteeseen ja eri paikoista. Yöunet jäivät vähiin, sillä kaikkina öinä ei nukuttu, vaan sulateltiin putkia auki vanhassa karjakeittiössä ja kun olimme saaneet vaaranpaikat ulkotiloissa hoidettua, niin putket jäätyivät jo sisätiloissakin. Ensin jäätyi keittiöön tuleva kylmä vesiputki ja sen jälkeen lämpimän veden putki. Olimmehan pelänneet kylmän veden jäätyvän uudelleen ja näin ollen tippumaan jätetty hana oli jäänyt ääriasentoon kylmälle puolelle. Tässä vielä ratkaisua ja huoneentaulua, miten ne putket saattaa saada helpoiten itse auki tai tämä oli ainakin meillä hyväksi havaittu kikkakolmonen jäätyneiden vesiputkien aukaisuun:
 
Jäätyneiden vesiputkien aukaisu!
 
Monestihan putket jäätyy silloin, kun maassa on lunta ja näin ollen pihalta voi hakea lunta ja sulattaa sitä vedeksi. Lumen puuttuessa olisin lähtenyt vesiämpärien kanssa kipittämään muoviämpärit käsissä naapurista vettä. Vettä pesulla käymiseen, vessan vetämiseen, perunoiden keittämiseen, juomiseen ja kaikkeen muuhun. Olisin saanut piipahdella naapurissa useammankin reissun.



 
Paljuun oli jäänyt vedet viimeisen kylpemisen jälkeen ja kun megapakkaset paukkuivat, niin paljua ei saanut enää tyhjennettyä. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pitää palju joka ilta lämpimänä. Meillä ei siis paukkupakkasilla oltu paljussa, vaikka savua nousikin, vaan käytiin paljun eloonjäämistaistelua pakkasia vastaan.


 
Kiitos paukkupakkasien, nyt osaan taas arvostaa näitä normaalikelejä. Kevättä odotellessa...
 
 
 
 

Kotimme pieniä yksityiskohtia, olkaapa hyvät!

Kotimme pieniä yksityiskohtia, olkaapa hyvät!


Sitten niihin pieniin asioihin, mitkä tekee meidän kodista meidän kodin. Viime postauksessa aloiteltiin vähän isommilla pinnoilla ja nyt mennään pienempiin yksityiskohtiin. Pystymuurin valurautaiset vanhat luukut, on ehkä kaunein asia meidän olohuoneessa. Hirret on olohuoneessa ja ruokailutilassa käsitelty Colorian öljyvahalla , mikä jättää kauniin läpikuultavan mattapinnan ja on ylimaalattavissa myöhemmin, lisää kuvia hirsistä näkyy viime postauksessa.


Keittiön vitriinin ovena toimii vanha ikkunan poka. Kierrätys on aina hyvä juttu!

Rakkauteni värilasiin. 
Pantonen vuoden värit ovat hyvin murretut ja pastelliset vaaleat sinisen ja punaisen sävyt. Käyhän linkistä kurkistelemassa, mikäli et vielä ole tutustunut. Vuosi näyttää tuleeko niistä sisustuksen tämän vuoden kuumimmat värit.


Lisää valurautaisia vanhoja luukkuja, joissa historian havinan voi melkein aistia.


Viimeisin rakkauteni eriparituolit ovat nyt hetkellisesti arkun päällä jemmassa. Pieni mies kiinnostui liikaa tuolikiipeilystä.



Viime postauksen kommenteissa lupasin tarkempaa kuvaa näistä lampuista. Kupuna toimii vanhojen loisteputkivalaisimien kupuja.  Kuvut ovat ennen olleet vaakatasossa ja niitä on ollut kaksi yhdessä lampussa, mutta omiin lamppuihin käänsimme kuvut toisin päin ja käytämme niitä yksittäin, narujen varassa roikkumassa. Jokaiseen kuvun sisässä roikkuu kaksi lamppua. Näistä tulossa parempaa postausta, kunhan ne ovat täysin valmiit.


Meidän siivouskomeron yläpuolella oli pitkään taulu Meirän koti- tekstillä. Nyt siihen kotiutui Saltunraitin Annan liikennemerkki ja minusta on todella hauskaa, että siivouskomerollamme on aukioloajat. Turha hakea imuria arkena viiden jälkeen!


Lisää valurautaisia luukkuja. Joissain asioissa ajan patina saa näkyä.


Ups! Onnettomuus!



Vanhoja pitsilakanoita. Olen viimeiset kuusi vuotta suosinut kotini verhoina vain ja ainoastaan vanhojen pitsilakanoiden käyttöä, eikä muutosta ole näkyvissä.





Tulossa tarinaa siitä, miten pakkasten keskellä ei ole ihan niin herkkua asua vanhassa talossa ja mitä sitten tehtiin ja miten siitä kaikesta selvittiin!