Ruokailuhuoneen huonekaluaarteita

Ruokailuhuoneen huonekaluaarteita


Meidän ruokailuhuoneessa on monta mielenkiintoista huonekalua, joita esittelen tänään. Tämä pirttipöytä on ajautunut meille sattumien kautta, sillä isäni toi sen meille omana "kun halvalla sai" - huutokauppalöytönään hääpaikan pöydäksi. Pöytien tarve oli tuolloin melkoinen ja tämä huonokuntoinen pitkä pöytä tuli todella tarpeeseen. Aikoinaan kymmenen hengen perheestä huutokauppaan ajautunut pöytä körötteli siis Varsinais-Suomesta Etelä-Pohjanmaalle hääpöydäksi, tosin pöydällä oli ollut muitakin funktiota tässä välissä, sillä sen pinta näytti verstaan työpöydältä. Ihastuin pöydän poikkeukselliseen pitkään ja kapeaan muotoon ja niin vanha pöytämme sai lähteä ja tästä pöytävanhuksesta tuli uusi ruokailutilan pöytämme. Häissä pöydän likaantunut ja tikkuinen pinta sai pöytäliinan peitoksi, mutta pienen ehostuksen jälkeen siitä tuli meidän kotiin täydellinen ruokailutilan pöytä.


Puu on siitä ihana materiaali, että siitä tehdyt seinät ja huonekalut jatkavat elämäänsä pienellä ehostuksella taas vuosia eteenpäin. Pöydät ja tuolit saavat helposti vain uutta maalia pintaansa. Tai oikeastaan taisin vähän liioitella, maalauksessa aloittaminen tuntuu aina työläältä ja maalipinnan karhentaminen hiekkapaperilla tuntuu aina tylsältä. En tiedä ketään joka erityisesti nauttisi näistä maalauksen pohjatöistä. Maalaus itsessään on hyvinkin nautinnollista, kun voi katsella valitsemansa kauniin uuden sävyn peittävän tuolia jokaisella pensselin vedolla. Valitsin kymmenen puutuolimme väriksi viisi eri sävyä, joten pöytäryhmä on melkoista väriterapiaa. Puutuolit eivät ole mitenkään samaa sarjaa tai edes melkein saman mallisia, mutta ne ovat puuta ja tarvitsevat korkeintaan uuden liimauksen aika ajoin. Yksi tuoleista joutui bernipennun hammastelemaksi viime kesänä, mutta pureskelukohdat kaunisteltiin hiomalla ja tuoli saa uuden maalipinnan jossain vaiheessa.

Lattia on kellastunut mäntylattia ja harkitsen aika ajoin sen maalaamista, mutta ainut mikä vielä mietityttää työhön alkamisen lisäksi on se, että kestääkö mikään lattiamaali vauhdikasta ja isoa koiraamme. Tämä huone on ainut, missä tuo auringon kellastuttama mäntypinta on vielä esillä. Kahden huoneen katosta on lakattu mänty maalattu jo peittoon ja makuuhuoneen lattiakin on saanut maalin pintaansa, mutta tämä viimeinen lakattu kellastunut mäntypinta vielä odottelee kohtaloaan. 

Hirsiseinätkin ovat yllättävän moneksi taipuva aines, eikä käsittelyjä kannata turhaan arastella. Nämä seinät olivat jo aiemmin maalattuja ennen seinien levyttämistä sisäpuolelta kauan aikaa sitten ja nyt maali on poistettu ja seinät on käsitelty uudelleen jättäen puun syyt näkyviin. Vinkkejä hirsiseinän käsittelyyn olen antanut TÄÄLLÄ. Seinällä olevat puolapuut ovat vanhempieni huutokauppalöytö, jostakin lakkautetusta koulusta ja ne ovat odottaneet reilusti yli kymmenen vuotta oikeaa kotia ja oikeaa paikkaa. Vasta tässä kodissa niille löytyi oikeanlainen paikka ja ne ovat päässeet käyttöön lasten kiivetessä puolapuita ylös ja alas,  ja ehkäpä myöhemmin niihin voi ripustaa jotain koristeita kun tuo varsinainen käyttö vähenee.


Tässä kuvassa näkyy muutama mielenkiintoinen ruokailutilan huonekalu, mitkä ansaitsevat paremman esittelyn. Ootrattu kaappi on täyspuinen ja järjettömän painava. Kaappi on ollut aiemmin persikan värinen ja toiminut keittiön kaappina, mutta aikojen saatossa se on siirtynyt talossa muihin huoneisiin. Ilmeisesti persikan värinen maalipinta on ollut myös liikaa ja kaappi on ootrattu. Puukuviot on tehty huonekaluun ihan taidokkaasti, mutta silti haaveilen usein maalaavani kaapin.

Kaapin vieressä on yhdeksän laatikkoinen pieni apteekkarin lipasto, mikä ei suinkaan ole käytössä tai omalla paikallaan. Lipasto vain hengailee meillä, jotta ehdin tuumailla ja miettiä rauhassa, että onko sen paikka meillä ja jos niin minkä värisenä. Meillä on melkein aina joku huonekalu, mikä viettää meillä harkinta-aikaa. Nämä huonekalut eivät ole käytössä, vaan ne vain etsivät omaa paikkaansa jossakin nurkassa käyttämättöminä. 


Blogini seuraajat tietävät, että remontin aikana huonokuntoisesta alapohjasta pelastetut paperit ja sanomalehdet on osaksi tapetoitu huoneiden seinille. Tämän talon eräs jo edesmennyt asukas : Hugo Perälä on lapsena piirtänyt tämän kuvan ja me taltioimme saman kuvan vuosikymmeniä myöhemmin seinälle. Kuvassa on ilmeisesti ihan sama vanha keittiön kaappi, kuin ylemmän kuvan ootrattu kaappi. Todellista historian havinaa.


Seinillämme on paljon historian havinaa ja yhtenä esimerkkinä tämä Suomen valtion Kansanarpajaisten mainos. Suomen itsenäistymisen jälkeisinä vuosina on ehkä koettu tärkeäksi korostaa useissa yhteyksissä, että olemme Suomen valtion alaisia.


Alussa viittasin häihimme ja palataan niihin vielä tässä lopuksi. Kuvassa näkyy kaikkien häihimme osallistuneiden nimet, kirjoitettuina pieniin sydämiin. Häissämme oli siis pieniä puusydämiä, joihin vieraat kirjoittivat nimensä ja tipauttelivat sitten oman sydämensä kehyksen yläreunasta  muiden puusydämien sekaan. Meillä ei ollut ollenkaan vieraskirjaa, vaan ainoastaan tämä taulu, mihin jokaisen vieraan nimi tallentui.  Kuva on otettu hieman alaviistosta, joten mittasuhteet siksi vääristyy hassusti.

Mikäli pidät blogini sisällöstä, niin helpoiten voit seurata blogiani Siskonpaneelisoppaa facebook-sivun kautta. Tervetuloa kommentoimaan ja tykkäilemään siellä!


Olohuoneen suuri muodonmuutos!

Olohuoneen suuri muodonmuutos!


Tervetuloa meidän olohuoneeseen! Nykyisin voin sanoa sen tarkoittaen sitä. Hetki sitten meidän olohuoneen sisustus oli vielä kaukana kauniista tai edes mielenkiintoisesta. Tervetuloa tutustumaan olohuoneemme muodonmuutokseen. Kaikki valaisimet ovat itse tehtyjä ulkovarastoista löytyneistä käytöstä poistetuista tavaroista, mitkä pelastimme romukuormasta valaisinrakenteluun. Itse valaisinten tekniikka on uusinta uutta ja asianmukaisesti tehtyä.

Britatortusta vappukakku, mukana selkeät ohjeet!

Britatortusta vappukakku, mukana selkeät ohjeet!



Muokkasin perinteisestä 80-luvun hittikakusta koko perheen vappujuhliin sopivan. Ainakin meillä vappua juhlitaan semmoisella rouheammalla ruualla: ranskalaisia, hodareita ja muuta helppoa pikaruokaa, ja siihen sivuun vielä pari salaattia. Joten jälkiruuankin toivotaan olevan samaan sarjaan sopivaa ja mieluiten jotain suhteellisen kevyttä tuhdin pääruuan jälkeen. Perinteisesti Brita -tortussa on ollut mantelilastuja marenkikerroksen pinnalla, mutta kyseenalaistan koko mantelilastit, sillä ne saavat helposti uunissa vain kitkerän maun. Jätin siis mantelilastut kokonaan pois ja kakku sai koristeeksi värikkäät kepeät vaahtokarkit. Kakku sai sisäänsä lapsille tuttuja hedelmiä ja näin maittavuus oli taattua. Onko tämä muuten kakku vai torttu? Tätä on totuttu kutsumaan tortuksi, mutta täyttää minusta kakun kriteerit ihan heittämällä.


Brita-tortussa on monta vaihetta, mitä harvemmin ohjeissa avataan enemmän, joten lisään tähän alle  vaihekuvia, jotta ensimmäistä Brita -torttuaan tekeväkin onnistuu jo ensimmäisellä kerralla tämän herkun valmistuksessa. 

Tässä käyttämäni anopilta peritty ohje:


Pohja:
125g voita
1dl sokeria
2 keltuaista
1 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Pohjan marenkikerros:
2 munanvalkuaista
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Täyte:
mansikkahilloa
4 kiivoiä
3dl vispikermaa
1dl rahkaa
2 banaania



Pohjan valmistus:

Pohjan rasva ja sokerit vaahdotetaan. Keltuaiset lisätään yksi kerrallaan ja valkuaiset säästetään marenkikerroksen valmistukseen. Lisää joukkoon kuivat aineet ja maito vuorotellen. Levitä taikina pellille ohueksi kerrokseksi. Jätä odottamaan marenkikerrosta.

Pohjan marenkikerroksen valmistus:

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri pieninä erinä. Vatkaa niin kauan, että marenkivaahto on mahdollisimman kovaa ja pysyisi kulhossa, vaikka kulhon kääntää ylösalaisin. Levitä marenkikerros raa'an kakkupohjan päälle ja laita se uuniin. Itse onnistun oman uunini kanssa parhaiten seuraavan kaavan mukaan: ensin 20 minuuttia 175 asteessa ja sitten vielä 5 minuuttia 150 asteessa, jotta kakkupohja varmasti kypsyy pohjastaan. Sijoita pelti kypsymään uunin toiseksi alimmalle tasolle. Tämän tortun/kakun ainut ongelmakohta on juurikin paistaminen, sillä kaukkupohja jää helposti raa'aksi.

Kun pohja on otettu uunista ja se on jäähtynyt, niin halkaise pohja kahtia ja leikkaa myös leivinpaperi kahtia. Aseta tarjotin toisen puolen päälle ja kiepauta puolikas leivinpapereineen tarjottimelle nurinpäin. Nyt sinulla on alin kakun pohja oikein päin (vaikka oikeasti nurin päin) tarjottimella ja voit irroitella leivinpaperin.


Täyttäminen voi alkaa. Mielikuvitus on rajana tämän kakun täyttämisessä. Meillä käytettiin lapsia miellyttäviä täytteitä ja kakku sai pohjalle hillokerroksen mansikkahillosta, hedelmäkerroksen kiiveistä ja kermatäytteen vispikerman ja rahkan sekoituksesta. Kannattaa testata myös makurahkoja.


Kermatäytteen päälle levitettiin vielä kerros banaaninsiivuja. Nyt oli aika kääntää pellillä odottava kakun puolikas papereineen ympäri ja kohdistaa kakku toisesta reunastaan. Samalla kun laskee kakkukerrosta alemmas, niin samalla sormilla irroitellaan ja siirretään leivinpaperia pois kakkukerroksen alta. Tämä on meidän tapa asetella päällimmäinen kerron omalle paikalleen ja mielestäni helpoin.


Hyvää vappua! 

Kevätterkuin,
Tiina




Kurkista meidän keittiöön!

Kurkista meidän keittiöön!



Meillä oli perjantaina SObloggaajien tapaaminen. Ihanaa naisenergiaa tulvahti kotiin ja tunnit vierähtivät kuin siivillä. Lauantaiaamuna havahduin, etten ollut itse juurikaan ehtinyt ottaa kuvia. Lauantaina kaivoin kameran heti esiin, kun auringonsäteet alkoivat maaliskuisen räntäsateen lomasta pilkottaa. Tässä teille kuvia meidän keittiöstä tämänhetkisessä asussaan.




Keittiön seinällä meillä on vanhaan asukastauluun tehty pannukakkuohje. Ohje on ehdottomasti paras löytämäni pannukakkuohje ja nyt se on hauskassa muodossa koko ajan nähtävissä keittiön seinällä. Oikeasti löysin tuon reseptin isäni keittiön kaapin oven sisäpuolelta, minne siskoni oli sen isääni varten kiinnittänyt. Minä tosiaan taidan olla ainut, joka sen pannarireseptin sieltä olen ottanut käyttöön. Asukastaulusta ja reseptistäkin voit lukea lisää täältä. 

Keittiön vitriini on syntynyt niin, että otin vanhan ikkunan pokan ja vein sen paikalliselle keittiökalustevalmistajalle. Näin sain vitriinin, missä on mukavasti ripaus vanhaa tyyliä.




Pieneen vanhaan tulppaanikoristeiseen maitokannuun sujahti nippu tulppaaneita. 




Vanhan puuhellan isoimmalla levyllä on iso teepannu. Parhaat päivänsä nähnyt pannu on oikeasti poikkeuksellisen suuri, kun nostaa pannun kahvan ylös, niin pannu on 35 cm korkea. Jättipannussa ei voi enää juomavettä lämmittää, mutta pidän täysinäistä vesipannua hellan levyn päällä, jotta vanhat levyt johtaisivat energiaa pannuun ja säilyisivät lämmitettäessä varmemmin ehjinä.




Ikkunoihin minulla on jo täysin uudet verhosuunnitelmat, mutta kerron niistä kunhan ehdin ottaa ompelukoneen esille ja käymään vielä kangaskaupassa. Mikäli katsot tarkkaan, niin keittiön pöydälläkin voi nähdä kevään merkkejä. Ikkunalla nimittäin on hautomakone. Odotamme pieniä untuvikkoja pääsiäiseksi. Elämme jänniä aikoja, kun tarkkailemme onko koneen sisällä oikea lämpötila ja kosteustasapaino ja myöhemmin läpivalaisemme munia tarkistaaksemme mitkä munista ovat lähteneet kehittymään. Erityisesti lapsille tämä on todella jännittävää, mutta onhan tämä aikuisillekin hurjan hauskaa odotuksen aikaa.



Juttua muista huoneista ja olohuoneen suuresta muutoksesta tulossa pian.

Postaukset blogitapaamisesta löysin Lumikallion,  Kolmen tähden koti ja Elämää keltaisessa talossa -blogeista. Kiitos Outi, Marika ja Salla!


Nähdään pian,
Tiina

Makuuhuoneen esittelykierros

Makuuhuoneen esittelykierros



Kotikierros on edistynyt makuuhuoneeseemme asti. Musta pönttömuuri, hirvensarvilamppu ja hirsiseinä ovat tilan ehdottomia suosikkejani.




Iso sohvatuoli odottaa makuuhuoneessa uutta paikkaansa lastenhuoneessa. Katosta nahkanauhoilla riippuvalle tangolle heitetään puolipitoiset vaatteet. Vaatekaapin päällä odottaa myös lasten merirosvolaiva omaa paikkaansa kesällä tai syksyllä (tai ylipäänsä tänä vuonna)  valmistuvassa lastenhuoneessa.  Lastenhuone on evakossa muissa tiloissa ja jokainen huone on saanut osansa lastenhuoneen tavaroista tai huonekaluista, toivon sen pitävän reonttimotivaatiota yllä koko kesän. Sohvatuolikin on ylimääräinen kaluste makuuhuoneessamme ja se vain odottaa lopullista paikkaansa kodissamme. Odotan lastenhuoneen tuovan jonkun uuden hienon värin ja paikan tuolille.




Kallon kiinnittämistä seinälle mietin pitkään. Olisiko se lasten mielestä pelottava tai tulisiko uniin? Kuitenkin kallo on löytynyt tältä tilalta ja yksi osa talon historiaa. Ripustimme sen kokeeksi seinälle ja se roikkuu omalla paikallaan edelleen.




Vasta postauksen lopussa huomasin,  etten ollut ottanut yhtään kuvaa sängystä. Vuodehan on aika olennainen osa makuuhuonetta :-D. Kaivoinkin sängyn kuvan vanhoista kuvistani ja siinä se nyt esiintyy:  itse tehty pylvässänky, johon ei olekaan tarkoitus ripustaa valkoisia "sänkyverhoja", vaan sänky on hyvä just näin. Verhoina meillä on Varustelekasta tilatut villapeitot. Niillä pimenee kätevästi koko huone ja Norjan armeijan käytössä ne ovat pehmenneet sopivan taipuisiksi.


Knuuttilanmäellä -blogista lainattu kuva.

Loppuun vielä blogivinkki:
Knuuttilanmäellä -blogissa, remontoidaan Nurmossa vanhaa kansakoulua. Koulussa on mitattu korkeita homearvoja, joten purku joudutaan suorittamaan todella perusteellisesti. Ongelmia löytyy, mutta tämän perheen energialla tuntuu pääsevän vaikka läpi harmaan kiven. Blogin idearikas äiti on myös toinen Huttaroon perustaja. Yritys muokkaa lasten piirustukset metallisiksi koruiksi.
Blogin vasta perustetulla Facebook-sivulla seuraat tätä blogia helposti tykkäämällä sivusta.

Terkuin,
Tiina

Vertailussa puukuitueristeet.

Vertailussa puukuitueristeet.


Tarvitsemme ensi kesänä vanhaan pohjalaistaloomme uusia eristeitä lastenhuoneremontissa ja jokainenhan meistä haluaa lapsilleen parhaan mahdollisen huoneilman. Oli aika ottaa eristeistä mittaa, eikä vain sokeasti käyttää sitä hengittävää eristemateriaalia, mitä opin kymmenen vuotta sitten käyttämään, eli selluvillaa. Kaikki alkoi viime syksynä, jolloin Terve talo- seminaarissa törmäsin Huntonin uusiin puhallettaviin eristeisiin. Taisin heti hieman ihastua tuohon moderniin kutterilastun muotoon. Siinä hypistellessäni sanomalehtijätteestä tehtyä selluvillaa toisessa kädessä ja toisessa kädessä havupuusta tehtyä Huntonin puhallettua eristettä päätin, että näiden kahden eristeen todellinen paremmuus pitää vielä ratkaista.

Huntonin eristeet valmistetaan havupuusta, kuvassa Hunton Flex levyeriste.

On onneksi nykypäivää suosia, niin sanottuja hengittäviä eristeitä, millä on kyky siirtää kosteutta rakenteissa eteenpäin. Mennään termistössä askel eteenpäin ja puhutaan hydroskooppisista eristeistä, joilla tarkoitetaan eristeitä, millä on kyky imeä kosteutta itseensä, varastoida ja luovuttaa kosteutta eteenpäin. Hengittäviä rakenteita suosivat erityisesti ihmiset, jotka tiedostavat rakennusten homeriskit ja haluavat painottaa terveen ja pitkäikäisen talon rakentamista. Mikäli vielä olet ajatuksissa siinä vaiheessa, että pohdit mineraalivillan ja hengittävien vaihtoehtojen välillä, niin totean vain lyhyesti hengittävien rakenteiden olevan paremmin vikasietoisia. Ajatuksiani hengittävien rakenteiden puolesta voi lukea vaikka TÄÄLTÄ.


Mitä syvemmälle asian ytimeen sukelsin, niin sitä vakuuttuneempi olin Huntonin paremmuudesta puukuitueristeiden kentällä. Selluvillan (esim. Ekovilla) eduksi voi laskea hieman huokeamman hinnan, mutta kaikki muut plussat menevätkin Huntonille:

+ Huntonissa on huomattavasti parempi kosteudensitomis- ja lämmönvarastointikyky, mikä on merkityksellistä hengittävissä rakenteissa.

+ Huntonin eristeet valmistetaan havupuusta. Puukuidun osuus on paljon korkeampi.

+Palonestoaineena ei ole käytetty booria. Sillä boori tuntuu itsessään riskiltä. Mikä ongelma boorin käytössä sitten on? Boori muun muassa edistää myrkyllisten homeiden leviämistä ja näin ollen kannattaa suosia eristeitä, missä ei ole booria ollenkaan tai sitä on mahdollisimman vähän. Huntonin levyeristeessä ei ole booria ollenkaan ja puhallettavassa eristeessä vain murto-osa (1,8%) selluvillassa käytetystä määrästä, puhumattakaan mineraalivillojen lukemista. Huntonin tavoitteena on päästä eroon myös minimaalisista boorijäämistä.

Havupuuta eri muodoissa.

Seinäjoen Pytinki-messuilla napattu kuva Huntonin puhallettavan eristeen ominaisuuksista.


Huntoniin oli helppo ihastua, sillä eriste jopa näytti kauniin puun väriseltä, verrattuna selluvillaan, mikä on sanomalehtijätettä ja sisältää ison osan painomustetta. En väitä selluvillan olevan huonoa tai käyttökelvotonta, mutta hieman kun paremmin paneutuu asiaan, niin on helppo löytää suosikkinsa.  Eipä tässä muuta, kiitos selluvillalle yhteisistä vuosista ja tervetuloa Hunton! Kerron teille kokemuksia materiaalin asennuksesta, kunhan pääsemme sinne asti.




Remontin alkua odotellen,
Tiina

P.S. Myös eilen 3.4. maikkarilla startanneessa Lauri ja talot -ohjelmassa käytetään nimenomaan Huntonin eristeitä!


Näitkö jo tämän raksamessuilla meidän eteiseen tehdyn suunnitelman ja mallitoteutuksen? Jos et, niin kurkistahan edelliseen postaukseeni.