Vinkkejä vanhan hirsiseinän käsittelyyn.

Tässä kuvassa hirret on maalattu itse tehdyllä munatemperalla.


Tämä kysymys hirsipintojen käsittelystä nousee usein esille keskusteluissa, sillä edelleen ihmisiä tuntuu kiinnostavan vanhojen hirsitalojen seinien ottaminen hirsipinnalle.
Laitanpa omankin lusikkani tähän soppaan sillä olen ottanut viimeisen kahdeksan vuoden aikana useaan otteeseen hirsiseiniä esille ja tutkinut erilaisia tapoja käsitellä niitä. Jo tässä vaiheessa haluan nostaa esille, että näillä tavoilla ei ole mitään tekemistä perinnerakentamisen kanssa. Perinnerakentajia tuntuu suuresti ärsyttävän hirsiseinien esille ottaminen ja varsinkin niiden käsittely ja eräät yksilöt saavat ahdistusoireita, jopa muidenkin ihmisten omistuksessa olevien hirsiseinien käsittelystä. Perinnerakentaja haluaa säilyttää hirren päällä olevat kerrokset, jotta ne säilyvät seinän rakenteissa tärkeänä informaationa talon historiasta, mikä on arvostettava tavoite. Mikäli sinä tästä huolimatta haluat ottaa ne hirsiseinät esille ja vieläpä käsitellä ne, niin luehan eteenpäin, voit saada hyviä vinkkejä.



Tässä kuvassa hirret on käsitelty saunasuojalla, mitä en suosittele käytettäväksi. Saunasuoja tuo mielestäni ikävän kiillon hirren pintaan.

Hirsiseinän käsittelyyn sopivia ja epäsopivia aineita

Olen käsitellyt hirsiä useilla eri materiaaleilla, joista listaan teille omiin kokemuksiini ja mieltymyksiini pohjaten hyviä ja huonoja vaihtoehtoja:

Näitä kokeilujani suosittelen:
-Colorian Öljyvaha, hengittävä tuote, millä saa kauniin läpikuultavan mattapinnan. Tätä suosittelen monestakin syystä, ensinnäkin siksi, että jos seiniä on käsitelty kovalla kädellä ja siellä on sävyeroja niin voit läpikuultavalla sävytyksellä tasoittaa sävyeroja ja mattapinta näyttää lisäksi luonnolliselta. Lisäksi tämän voi halutessaan maalata "peittomaaleilla" päälle. Kovin valkoiseksi tällä aineella on haastavaa saada hirren oman vahvan sävyn vuoksi, ja läpikuultavissa pitää ottaa huomioon hirren keltaisuus, mutta varsinkin tummat sävyt toistuvat hienosti ja varmemmin oikeanlaisena hirsiseinään. Meillä on olohuoneen kahdella seinällä mustanruskea sävy.
-Itse tehdyllä munatemperalla valkoiseksi. Pinnasta tuli kivan rouhea ja maalasin vain kertaalleen, jolloin pintaan jäi kiva elävyys. Itse tehdyn maalin sekoittelu oli mukavaa puuhaa. Ainut huono puoli oli, että maali haisi tilassa vielä kuukauden-pari maalauksen jälkeen. Postauksen aiheesta löydät TÄÄLTÄ

Näitä kokeilujani en suosittele:
- Seinämaalilla valkoiseksi, tämä käsittely on aika radikaali. Hain tähän kalkitun seinän fiilistä, mutta valkoiseksi maalatusta seinästä tuli omaan makuuni liian siisti ja kliininen. En suosittele.
-Saunasuoja, tähän kokeiluun päädyin kun halusin läpikuultavaa tummaa lopputulosta ja mielellään vielä mahdollisimman edullisesti. Lopputulos on liian kiiltävä, enkä muutenkaan suosittele tätä lakkamaista käsittelyä, kaiken muun negatiivisen lisäksi kiiltävä pinta peilaa kaikki seinän epätäydellisyydet esille.


Itse sekoitellulla maalilla sain aikaan rouhean luonnonmukaisen mattapinnan. Suosittelen munatemperaa, mutta maalin voimakkaiden hajujen haihtuminen vie ainakin kuukauden päivät, joten siihen pitää varautua.

Seinien puhdistus ennen maalausta

On hyvä muistaa, että mikäli päädyt käsittelemään hirsiä tai vain ottamaan esille ja puhdistamaan, niin useimmiten riittää vain kunnon harjaus ja pesu ja kuivaus. Mikäli nämä käsittelyt eivät riitä, jos hirsipinnoille on tapahtunut jo jotain radikaalia, tai aiempia käsittelyjä, niin kuin meillä, niin tuolloin järkeviin itse tehtyihin käsittelyihin kuuluu hionta ja jos kyseessä on vain esim yksi seinä, niin lähtisin työstämään sitä tavallisella hiomakoneella. Mikäli kyseessä on monta seinää ja sinulla on mahdollisuus eristää muut huoneet hyvin pölyltä tai kyseessä on koko talon remontti, niin suosittelen harkitsemaan tuota kulmahiomakoneen eli rälläkän käyttöä. Kulmahiomakoneen käytöstä tulee aina monin kerroin enemmän pölyä ja se leviää paineella joka puolelle, kun taas hiomakone tuottaa maltillisemmin pölyä ja pienemmällä paineella. Muun muassa nailonharjaisilla kuppiterillä rällääkkään liitettynä on saatu kaunista jälkeä. Tee se itse -ratkaisujen lisäksi hirsiseinien puhdistukseen tarjotaan myös sooda- tai jääpuhallusta, mutta minulla ei ole kummastakaan omakohtaista kokemusta.

Takana näkyvät seinät on molemmat sävytetty öljyvahalla, vain eri sävyisiksi.

Miten päädyin hiomaan rälläkällä hirsiä?

Ensimmäinen tuntuma hirsien käsittelyyn oli, kun edellisen kotini kattohirret otettiin välikatosta turpeen seasta esille, ajatuksena naputella uusi katto hirsien päälle eikä alle.  Aikoinaan kuoripäällisiksi jätetyt kattohirret piti saada nyt edustavan näköisiksi. Kipusinkin haasteen, eli kattoparrujen kimppuun ensin parhaat päivänsä nähneen kuorimaraudan kanssa ja totesin haasteen mahdottomaksi. Ei ollutkaan realistista lähteä kuorimaan telineiden päällä juuri turpeen peitosta löytyneitä hirsiä, mitä ei voisi käännellä edessään. Seuraavaksi hain läheisesti rautakaupasta epäkeskon hiomakoneen, sellaisen suhteellisen pienen ja näppärän. Laite ei kestänyt vuorokauttakaan tuossa käytössä ja jokainen pystyi päättelemään laitteesta lentävien kipinöiden määrästä, että tämäkään ei ollut täydellinen idea. Kaiken lisäksi nuo hiomakoneiden hiontalaikat ovat melko arvokkaita. Tilanne tuntui kovin hankalalta, kunnes lähdin testaamaan isäni tarjoamaa kulmahiomakonetta tähän hirsiin. Olin varma, että ratkaisu olisi huono, mutta oikeastaan ratkaisu oli todella täydellinen: hirret puhdistuivat nopeasti ja kivuttomasti. Kulmahiomakone vain vaatii käyttäjältä aika paljon tarkkuutta ja kevyttä otetta, jotta lopullinen jälki on kaunis ja vain liat on pyyhkäisty pois. Olen kuitenkin jatkanut hirsipintojen työstämistä nimenomaan kulmahiomakoneella ja yhdistän siihen nykyisin useimmiten lamellihiomalaikan, mikä saa olla karkeudeltaan noin 80. Nykyisessäkin kodissamme ensimmäisessä seinässä näkyy joitakin rälläkän jälkiä, eli sellaisia puoliympyröitä hirsipinnassa, mutta sitten on taas oikea tuntuma palautunut mieleen koneen käytössä ja loput seinistä on hyvän näköisiä.

Tässäkin kuvassa hirret on saaneet kauniin ja hengittävän tumman mattapinnan. Colorian öljyvaha on vieläpä maalattavissa päälle.

Ulkoseinien ottaminen hirrelle sisäpuolelta.

Tarkkasilmäinen voi huomata, että kodissamme on myös ulkoseiniä otettu hirsipinnalle. Tätä ei alun perin pitänyt tapahtua ollenkaan, sillä emme halunneet ottaa riskiä, että kodistamme tulisi vetoisa tai viileä. Osissa huoneista oli kuitenkin ulkoseinien päälle laitettu folio hirren päälle, ja näin ollen seinät piti joka tapauksessa ottaa hirrelle ja halusimme seurata miten tämä vaikuttaisi asumismukavuuteen, jos emme laittaisikaan huokolevyä takaisin hirren päälle. Päätimme ensin vain testata yhden huoneen osalta ja meillä oli ajatuksena laittaa talven jälkeen uutta huokolevyä hirren päälle, mikäli kodistamme tulisi kylmä ja/tai vetoisa. Kodistamme ei tullut vetoisa, emmekä huomanneet sähkölaskussa muutoksia, joten emme laittaneet vielä huokolevyä pintaan ja nautimme nyt hirsipinnoista, kunnes kyllästymme niihin ja on taas aika laittaa pinkopahvia ja tapettia seinään.

Seinistä ei aina löydy edustuskelpoista hirsipintaa.

Mitä sieltä seinästä voi sitten löytyä, kun poistetaan kerroksia hirsiseinien päältä? Sieltä hyvin harvin löytyy aivan virheetön hirsirakenne ja on hyvä varautua takapakkeihin. Myös talon iästä riippuu, mitä tulee vastaan. 1936 rakennetun talomme hirret olivat aivan koskemattomat ja tehty varta vasten taloamme varten. Hirret oli pinkopahvitettu heti talon valmistuttua ja seinät oli jääneet koskemattomiksi. Suurin ongelma oli pinkopahvinaulojen poisto. Kukaan ei ollut myöskään levyttänyt seiniä ja kohde oli melko ihanteellinen hirsien kannalta.
Toinen ääripää on taas 1920 ja osittain sitä ennen rakennettu hirsitalomme, mikä on tehty alunperinkin kierrätyshirsistä. Tässä esimerkkejä hirsiseinäyllätyksistä, mitä kodistamme on löytynyt:
-Hirsiseinistä on löytynyt joka paikasta vanhaa vaaleanpunaista maalia ja seinät ovat siis olleet alkuaikoina maalattuja ja pinnoitettu vasta myöhemmin.
-Seinistä löytyy myös vanhoja ikkuna - ja oviaukkoja, muistoina talon edellisestä olomuodosta ja niitä on peitetty pääasiassa tekemällä aukkoihin hirsiseinää.
-On myös uudempia oviaukkoja, mitä on paikkailtu vain laudoilla. Ovien paikkoja on muuteltu tai ovia on otettu pois käytöstä, ja näitä on tullut esille purkaessa väliseinien levytyksiä, joskus aukkoihin on jätetty vielä ovikin paikoilleen ja joskus taas löytyy pelkkää mineraalivillaa.
-Hirsien väleihin on tehty massa, mikä on tasoittanut seinät ennen maalausta, tämä massa lähtee muuten helpoiten irti työkalulla, mikä on tarkoitettu silikonisaumojen poistoon.
-Yläkerran huoneesta löytyi myös eräänlainen nuortentila, missä hirsiseinään oli ikuistettu valkoiselle pohjalle pinkkiä tekstiä ja tämä komeus oli taiteiltu spraypulloilla.
-Seinien levytyksen yhteydessä seiniä oli muotoiltu uuteen uskoon aika voimakkaasti, sillä ajatuksena on ollut ettei kukaan enää halua ottaa hirsiseinää esille.
-Sekä muita epäkohtia, mitä en muista tähän nyt listata.

Lopuksi on vielä hyvä muistuttaa, että mikäli hirsiseiniä pitää uudelleen tilkitä, niin tähän tarkoitukseen myydään pellavarivettä, sekä säkkitavarana, että rullissa. Tuote on tarkoitettu hirsiseinien jälkitiivistykseen ja jokaisen hirsitaloremontoijan vakkaritarpeista.

Hirsiseinien käsittely on ennenkin herättänyt suuria tunteita, rakennusrestautointia työkseen tekevä Vanha Konsti, vinkkasi minulle Emäntälehden kopion vuodelta 1905, missä myös otettiin voimakkaasti kantaa hirsiseinien käsittelyyn. Käykäähän katsomassa aiheesta lisää TÄÄLTÄ.

Ihanaa kevättä ja mukavia remonttien suunnitteluhetkiä. Toivottavasti tästä jutusta oli sinulle apua.

Terveisin,
Tiina

Mikäli pidit blogini sisällöstä, niin lisää saman aiheisia juttuja seuraat helpoiten Siskonpaneelisoppaa -blogin Facebook-sivulla tykkäämällä sivusta TÄÄLLÄ.