Betonitonttujen teko-ohje!

Betonitonttujen teko-ohje!

Betonityöt on nyt SE juttu, mitä jokaisen itseään kunnioittavan askartelijan pitää ainakin kokeilla. Luomuksia betonista, kipsistä, savesta, mosaiikista - ryhmä löytyy Facebookista ja on mieletön ideoiden aarreaitta. Todella lämpimästi suosittelen liittymistä kyseiseen ryhmään, mikäli betonityöt kiehtovat. Mikä näissä sitten yhtäkkiä on alkanut ihmisiä kiehtomaan? Olisiko kuitenkin vain se tunne, kun voi täyttää sekoittamallaan sementtivellillä erilaisia muotteja ja toivoa tomerasti muottia taputellen, että: -Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.


Mietteliäs kolmikko on edellisenä päivänä valmistunut ja nyt kuivumassa.

SOblogit vieraana Lapuan Kankureilla.

SOblogit vieraana Lapuan Kankureilla.


SObloggareilla oli tänään ilo olla vieraana Lapuan Kankureilla. Näyttelytilassa ihastelimme ja ihastuimme. Corona villahuopa oli ehdoton etukäteissuosikkini, olihan se juuri voittanut Muoto 2015 tekstiili -palkinnon. Eipä tuo jättänyt kylmäksi näin livenäkään.



Mustavalkoisuus oli hyvin esillä. Olisinkohan onnellisempi puolukkametsässä tuommoisen korin kanssa. Vai löytäisinköhän vielä tänä syksynä kanttarelleja jos suuntaisin sienimetsälle uuden korin kera. Ystäväni muuten kertoi, että sienimetsään pitää suunnata likööripullon kera. Hyvää sienipaikkaa pitää kiittää annistaan lorauttamalla tilkkanen likööriä poimittujen sienien tilalle ja toinen tilkka omaan suuhun. Tosiharrastaja käy ehkä taksilla sienessä?

 

Meillä oli ilo tutustua Heini Riitahuhtaan ja hänen Lapuan Kankureille suunnittelemaansa Ruut kuosiin. Ihanaa, kun kuosi herää henkiin Heinin tarinoidessa kuosin synnystä. Ehdoton lisäplussa on jos suunnittelija on vieläpä Heinin kaltainen lämminhenkinen helposti tykättävä persoona.



 Ruut käy sekä päiväpeitoksi, että pöytäliinaksi. Ehdoton plussa moisesta monikäyttöisyydestä.
 

Kuosi on kiehtova ja pitää otteessaan, leikittelee tuomalla monenlaisia mustavalkoisia tuulahduksia silmien eteen.



 Oma paikka ruokapöydästä paikallistettu ja ilta voi jatkua taivaallisen ruuan, elävän musiikin, viinilasin ja antoisan seuran parissa. Balsamicomarinoidut kanttarellit todellakin osui ja upposi tähän nautiskelijaan.
 
 
 Miten hauskalta kattaus näyttääkään, kun lautasliinat ovatkin eri värisiä. Oli ilo tutustua Lapuan Kankureiden väkeen ja aistia ja kuulla heidän työntäyteisestä arjestaan. Iso kiitos <3.
 
 
Vielä katsahdus myymäläkierrokseen, missä musta tiskiharja ja musta astianpesuainepullo vetivät puoleensa. Pienet asiat ovat tärkeitä. Kaupassa oli oikeasti niin hurja määrä ihanuuksia etten edes yritä näyttää kuvien välityksellä teille niitä kaikkia. Käykäähän itse kurkistelemassa kaupassa!

 
Sen sijaan, että olisin kuvannut teille isoja kokonaisuuksia, niin kamerani on tallentanut hyllyjen kulmauksesta puolittain piilossa olevat herkulliset kankaat. Mikäli meillä luovutaan jossain vaiheessa vanhoista pitsisomisteisista lakanoista verhoina, niin näistä kankaista tulisi verhot ainakin keittiöön ja eteiseen. Mistäköhän nämä kuosit ovat syntyneet? Minä yhdistelen nämä mielessäni selkeästi vanhan talon tekstiileihin. Patjakankaan kuosejako olleet alun perin vai mitä?
 
Mitenköhän olen onnistunut napsimaan kuvia ilman iloisia SObloggareita, joista välittyisi teillekin se viihtyisä tunnelma, mikä meillä oli. Seuratkaapa muita SOblogeja, sieltä tulossa varmasti lisää päivityksiä!




Talvi tulee ja katosta puuttuu eristeet!

Talvi tulee ja katosta puuttuu eristeet!


Voi vadelma sentään, miten on remontti edistynyt laiskasti. Häitä varten kaikki remonttivermeet siivottiin pois alakerrasta ja remontin saattaminen loppuun on raksatauon vuoksi edistynyt äärettömän nihkeästi. Meidän kodin olohuone on nyt saatava valmiiksi tai paremminkin sen pitäisi jo olla valmis. Yöpakkaset tulee kohta ja meidän olohuoneen katosta puuttuu semmoinen pikkujuttu, kuin eristeet kokonaan. Lämpöhän karkaa kaikkein tehokkaammin nimenomaan katon kautta ja voin kertoa, että alkaa olla himpun verran viileää.



Kattoon asennetaan ekovillaa levyinä. Puhallusvillaa olisi vaikea saada vinokatto-osuuden koteloon niin, että sitä varmuudella olisi joka paikassa, joten päädyimme levyvillaan. Selluvilla edustaa meidän remontissa semmoista perustuotetta, vähän kuin kaurapuuro aamiaispöydässä. Mikäli meidän remontissa voisi rahaa käyttää huolettomammin, niin käyttäisimme eristeenä kokonaan pellavaa (tai vitalia, ellei kyseinen tehdas olisi palanut pari vuotta sitten). Eristeiden pitää luovuttaa kosteutta tehokkaasti eteenpäin, eli olla hengittäviä, jotta talo pysyy terveenä. Hengittävyys rakenteissa ei tarkoita sitä, että siellä ilma puhaltaisi läpi, vaan nimenomaan kosteuden siirtymistä eteenpäin.



 
Jotenkin sitä oudosti omille ajatuksilleen ja tavoilleen välillä sokeutuu ja kuvittelee kaikkien muidenkin käyttävän remonteissaan vain sanomalehdistä tehtyä selluvillaa tai pellavaa. Blogitapaamisessa juteltiin rakentamisesta ja eräs SOblogien bloggarikaveri kertoi haluavansa vielä joskus rakentaa hengittävän talon. Minähän asiasta innostuin heti valtavasti ja ajattelin hänen tarkoittavan jotain todella aitoja ja alkuperäisiä materiaaleja, kuten vaikkapa hirttä, turvetta tai sahanpurua eristeeksi, paperitapetteja seiniin itse tehdyin liisterien avulla ja niin edelleen. Kunnes kävi ilmi, että hän tarkoittikin ensisijaisesti selluvillalla eristettyä taloa, niin minä ja kieroutunut käsitykseni siitä mitä hän olisi voinut haluta hiljenivät. Meni selluvillat suuhun ja tipahdin taas tietoisuuteen siitä, että selluvilla ei ole kaikille sitä itsestään selvää peruskaurapuuroa.




 
Loppusanat eristeistä: Selluvillahan valmistetaan kierrätyspaperista. Sanomalehtijäte kuitenkin vähenee pikkuhiljaa ja ihmiset lukevat enenevässä määrin uutisensa netistä. Lisäksi halutaan mahdollisimman puhtaita ja myrkyttömiä eristeitä (selluvillaankin sekoitetaan booriyhdisteitä). Mikä on seuraava kohtuuhintainen ja puhdas, ekologinen luonnontuote, mitä olisi lisäksi mahdollista puhaltaa selluvillan tavoin? Uskon, että sahanpuru tulee vielä takaisin ja ottaa oman paikkansa, minkä se on menettänyt, sillä sahanpurulla on ollut vaikeaa tehdä kannattavaa bisnestä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja sahanpurueristeen myyminen puhallettuna ottaisi varmasti tuulta alleen. Ai niin ja KUN näin tulee tapahtumaan, niin minä voin sanoa, että mitäs minä sanoin ;-).

Vaikka syksy on jo viileää niin katon rajassa on aina lämmin työskennellä. Rakkaudella, Tiina
 
 


Kesän päättäjäiset mökkitunnelmissa.

Kesän päättäjäiset mökkitunnelmissa.

 Kesä alkaa olla lopuillaan ja kesän päättäjäistunnelmissa vilautan teille vähän kuvasatoa traditioksi käyneeksi mökkireissusta Ähtäriin. Katsokaa tätä terassia ja sen kaunista muotokieltä. Se oli todella rakkautta ensi silmäyksellä, kun silmäilin tätä terassia. Jämäpaloja oli jäänyt hurjan vähän tätä terassia tehdessä.
 
 Mökki ja kauniit halkopinot. Pidämme mökkielämästä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa meillä ei olisi aikaa tai energiaa omalle mökille, kun kaikki aika ja energia kuluu oman pohjalaistalomme remonttiin. Toisaalta taas omassa kodissamme on mökkielämän elementtejä, lukuunottamatta vettä, mitä tuo vanha viljapelloksi kuivattu järvenpohja ei aivan täysin korvaa.
 
 Ihastuttavat kivikkoistutukset vetivät kameraa puoleensa.
 
 Kalastamista.
 
 Saunomista, paljun lämmössä istumista ja viilenevään iltaan lämmintä yltiöherkullista Moskovan pataa konjakkisnapsin kera. Pataan löytyy ohjetta vaikkapa täältä. Pakko sanoa, että tuo Moskovan pata oli ihan mieletön makuelämys ja suunnitelmissa on kaivaa hirvenlihaa pakkasen uumenista tätä herkkua varten ja testata itsekin tätä reseptiä.
 
Ihastuttavia tyyniä iltahetkiä. Ihmisen on hyvä olla, kun se voi katsella tulta ja veden pintaa samaan aikaan. Enää kahdeksan kuukautta, niin päästään aloittamaan uutta kesäkautta.
 
 
Kiitos tästä kesästä kaikille lukijoilleni. Olen suuresti kiitollinen teille siitä, että blogini on ottanut tuulta siipiensä alle ja lukijamäärät ovat tällä hetkellä enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa.