Pilttipurkkitontut

Pilttipurkkitontut


"Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika..." Tänään valmistuivat kaksi uutta pilttipurkkitonttua. Näiden teko on melko helppoa ja kiireisen askartelijan hommaa, sillä näissä on käytetty vartalona pilttipurkkeja ja kasaaminen hoituu kuumaliimalla. Suurin osa ajasta kului lakkien kirjailussa. Lakkien valmistuminen nopeutuu, kun käyttää esimerkiksi vanhojen lastenvaatteiden hihoja tai lahkeita ja hurauttaa niistä ompelukoneella sopivan mallisia. Lastenvaatteista kierrätetyistä tontuista näet esimerkit, kun kelailet tätä postausta alaspäin.


Tonttuihin tarvitset lakin. Näiden lakkien kaavan leveys oli noin 24 cm ja korkeus 25 cm. Lakkien kirjailuhan on vapaaehtoista ja lakit voi myös liimata takareunastaan kiinni kuumaliimalla lakin muotoon. Lisäksi tarvitset pilttipurkin, puuhelmen, partakangasta, sekä kuumaliimaa.


Kasaaminen sujuu helpoiten, jos liimaat ensin partakarvakankaan kiinni pilttipurkkiin. Sen jälkeen olen liimannut tonttulakin takaosan kiinni ja liimannut molemmat lakin sivut yhdestä kohtaa reilulla liimapursotuksella kiinni. Lopuksi olen nostanut lakin etureunaa ja pursottanut sinne reilusti liimaa, sekä asettanut puuhelmen liimaan kiinni ja asetellut lakin reunan osittain helmen päälle.


Tässä malleina vielä vanhoja lastenvaatteita hyväksi käyttäen tehtyjä tonttuja. Näitä voit vielä kehittää tekemällä näille jalkoja ja käsiä, mutta se vaatii enemmän aikaa ja pikkunäpertelyä.


Ihanaa joulun odotusta!

Terkuin,
Tiina

Taatelikakun luotto-ohje

Taatelikakun luotto-ohje


Taatelikakun rikas maku on monille tuttu joulunajan herkku. Tämä ihana makuelämys ei kilpaile ulkonäöllään, vaan maulla. Tästä ohjeesta sain siskoltani kuvakaappauksen vanhasta käsinkirjoitetusta ohjeesta ja toimii tällä hetkellä taatelikakun luotto-ohjeenani, koska on niin herkullisen mehukas.

200 g taatelia
2dl vettä
200 g voita
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl kermaviiliä
1,5 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
3,5 dl vehnäjauhoja

Keitä taatelit pehmeäksi ja hienonna sähkövatkaimella. Sulata voi kuuman taateliseoksen joukkoon. Vatkaa munat ja sokerit vaaleaksi vaahdoksi ja sekoita jäähtyneeseen taateliseokseen. Lisää myös kermaviili. Yhdistä leivinjauhe, vaniljasokeri, sooda ja vehnäjauho keskenään ja sekoittele jauhoseos varovasti käännellen taateliseokseen. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja aseta uunin alatasolle 175 asteeseen noin tunniksi.

Muista, että taatelikakkua ei kannata maistaa vielä samana päivänä. Mitä kauemmin kakku maustuu jääkaapissa, niin sitä parempaa siitä tulee. Malta siis mielesi ja kielesi ja odottele ainakin seuraavan päivään tai ylihuomiseen ennen maistamista.


Oikein ihanaa joulun odotusta juuri sinulle!

Terveisin,
Tiina

Salted caramel cheesecake pie

Salted caramel cheesecake pie


Pohja:
170g Digestive -keksejä
80g voita

Täyte:
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
1tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa (noin 1/3 tl)
2 kananmunaa
1 rkl maissitärkkelystä

Kinuski:
1 1/2 dl fariinisokeria
1 1/2 dl kuohukermaa
1rkl voita

Sormisuola sopii erinomaisesti piirakan päälle, ripottele sitä juuri ennen tarjoilua.



-Sekoita sula voi ja keksimurut pohjaksi, laita keksiseos irtopohjavuoan tai piirakkavuoan pohjalle. Paista pohjaa noin 12 minuuttia 160 asteessa.

-Tee täyte, aloita vatkaamalla tuorejuusto notkeaksi, lisää täytteen aineet yksitellen joukkoon ja vatkaa aina välissä tasaiseksi.

-Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle, paista 160 asteessa 30-35 minuuttia uunin keskitasolla, kunnes pinta on pysähtynyt , eikä kiillä enää.

-Kun pohja on jäähtynyt, niin tee kinuski sekoittamalla fariinisokeri ja kuohukerma, kun olet sekoitellut niitä 10 minuuttia, niin lisää joukkoon iso ruokalusikallinen voita. Tipauta pisara kinuskia kaakun päälle ja jos se pitää muotonsa, niin kinuski on valmista, muutoin voit jatkaa vielä hetken kinuskin keittämistä. Kinuskin ollessa valmista ja pisaran pitäessä muotonsa, ota levy pois hellalta ja odota pari minuuttia, kaada kinuski sitten kaakun päälle ja siirrä kaakku jääkaappiin maustumaan seuraavaan päivään.




Piirakka pitää ehdottomasti nauttia vasta seuraavana päivänä, sillä itsekin olen mennyt kiireisenä maistamaan tätä jo tekopäivänä ja makuelämyksestä ei voinut puhua. Ajattelin tuolloin, että onpa todella turhaan kehuttu leivonnainen. Kun taas seuraavana päivänä piirakan maut todella nousevat esiin ja piirakka on kokeilun arvoinen. Sormisuola tuo kivan makulisän, mutta tätä voi aivan hyvin tarjoilla ilmankin.


Vanhan talon sisustusta.

Vanhan talon sisustusta.


Ruokailuhuoneessamme on tällä hetkellä mukavan kesäinen tunnelma.  Tässä inspiraatiota yhden vanhan talon sisustuksesta. Meidän kodin kauneimpia koristeita ovat vanhat käyttöesineet, mille ei löydy enää oikeaa käyttöä meidän arjesta. Verhoina toimivat vanhat pitsilakanat, mihin on ommeltu lenkit ja verhotankona on heinäseiväs. Aiemmin meillä oli verhot samaan tapaan jokaisessa huoneessa, mutta nyt enää ruokailuhuoneessa. Vanhat lasipurkit sopivat hyvin maljakoiksi tai kauniiden yksityiskohtien säilytyspaikaksi. Lypsyaiheiset valaisimet on itse valmistettu vanhasta navetasta löytyneistä tavaroista. Tuolien ei tarvitse olla keskenään samanlaisia vaan vanhat eriparituolit sopivat hienosti saman pöydän ympärille. Meillä tuolit on maalattu tarkoituksella erivärisiksi ja tuolit ovat keltaisia, punaisia, sinisiä, vihreitä sekä mudan värisiä.


Ruut -pöytäliina tuo mukavaa mustavalkoista särmää kahdeksankulmaisilla kuvioillaan ja tuulahduksen mustavalkoisesta modernista kodista. Tiesitkö muuten, että tämä on mielettömän monikäyttöinen? Viime viikolla tämä löytyi rantakassista ja kietoessani tätä uinnin jälkeen päälleni katseli 5- vuotias poikaseni minua pää kenollaan ja totesi: "Ei tuo oikeasti ole pyyhe." Voi kunpa me ihmiset oppisimme käyttämään asioita monipuolisemmin. Tämä pellavaliina on suunniteltu sekä peitoksi, että pöytäliinaksi, mutta toimii myös ainakin pyyhkeenä.


Ruokailutilassa on pöydän päällä lypsykoneen osasta tehty kattokruunu. Osa löytyi ulkovarastostamme ja hetken sitä katseltuamme totesimme, että tästä syntyisi aika hauska kattokruunu.


Näin syksyllä voi tehdä kimppuja melkein mistä vain ja hauskan kukkakimpusta tekee, jos "kukkia" voi syödä. Kokeile siis rohkeasti mustikan oksia tai puolukan varpuja kukkakimpun teossa.


Pienen pieni sisustaja alkoi testaamaan erilaista rouheampaa tyyliä kattaukseen, sillä välin kun katselin kamerastani jo otettuja kuvia. Kerrassaan omintakeinen tyyli rytätä koko pöytäliina maljakon ympärille.

Mukavia syksyisiä päiviä toivotteleepi,
Tiina

Remontti etenee yläkertaan

Remontti etenee yläkertaan


Remontissa ollaan päästy jo yläkertaan. Nautimme ensimmäistä kesäämme täällä siitä, että mikään jokapäiväisessä käytössä olevista huoneista ei ole poissa käytöstä. Viime kesänäkin lasten huoneen säilyttimet, lelut ja vaatteet oli sullottu muihin huoneisiin. Nyt alakerran huonekalut saavat pysyä omilla paikoillaan ainakin siihen asti, kun alakerrassa tehdään seuraavan kerran remonttia. Kylpyhuoneeseen joudutaan kiertämään pihan kautta nyt yläkerran remontian ajan ja se on näin kesäaikaan aika pieni ongelma. Oikeastaan olen aika ihastunut tilanteeseen, sillä nykyisin kylpyhuoneessa saa olla kerrankin rauhassa, koska väliovi on suljettu remontin ajaksi pölyn ja lian kulkeutumisen estämiseksi. Eteisen remontoimatta jättäminen on ollut loistoidea, minkä huomaa toden teolla nyt, kun eteinen on täynnä pölyä ja yläpohjasta kannettua eristettä, vaikkakin olen vihannut omasta mielestäni hirveää eteistä ihan jokaisella solullani. Rappusten muovimatonkin irrottamisesta olen ehtinyt haaveilla jo monesti, mutta onneksi en ole ehtinyt ajatuksissani toiminnan tasolle, sillä muovipinnan päältä on vain niin helppoa siivota.


Yläkerran katto on tipautettu alas, sillä katto oli pahasti notkolla ja muurin vierestä kerännyt kosteutta. Lisäksi se ei vastannut nykypäivän toiveita lämmöneristyksestä. Eristekerros oli aivan liian ohut.


Katto tipautettiin ensin ja se tehdään ensin pois, sillä on helpompaa ja turvallisempaa tehdä kattoa, kun on tukeva lattia jalkojen alla. Näin keski-ikäisenä sitä alkaa arvostamaan myös turvallisuusnäkökulmia. Muovimaton päältä oli helppoa lapioida eristettä saaveihin.



Eristeen laatu sai hieman mietteliääksi ja olisi tehnyt mieli mennä ajassa takaisin 30-luvulle kysymään, että miksi eristeeksi on valikoitunut juuri viljasilppu vai oliko se vain helpoin ja kevein materiaali katon eristeeksi. Olki eristeenä on myös nykypäivänä tosihifistelijöiden valinta rakentaessa myrkytöntä perinnetaloa. Seassa oli bonuksena hieman sahanpurua, mutta pääasiassa eriste oli olkisilppua.


Yksi sisäseinä purettiin hirrelle ja sieltä löytyi iloksemme maalaamaton hirsiseinä. Kodissamme on ollut "ongelmana" hirsipintojen maalaaminen, ennen pintojen peittämistä huokolevyllä ja näin ollen hennon vaaleanpunaisella sävyllä aikoinaan maalatut seinät on pitänyt puhdistaa ja vielä käsitellä uudelleen, koska maaleja on melkein mahdotonta poistaa kauniisti elävästä hirsipinnasta.


Yläkerrasta on aina hieman paremmat näkymät.


Vanha kärrynpyörä sai kaverikseen hirsiseinää vasten poseeraamaan katon eristeistä tipahtaneet puisen suksen ja "kynttilänpidikkeen".


On turhan aikaista esitellä sisustussuunnitelmia, sillä vielä vaaditaan muutaman ammattilaisen arviota tilanteesta ja siitä millaisia reunaehtoja meidän tälle remonttiprojektille vielä tulee. 

Nähdään pian ja pysykäähän mukana myös ensi kuun alun asuntomessukuulumisissa!
Tiina

"Puoli kiloa suklaata" -kakku

"Puoli kiloa suklaata" -kakku


Onko teillä suosikkikakkua? Meillä yksi kakku on ylitse muiden, nimittäin tätä olen tarjoillut niin häissäni, kuin muinakin juhlahetkinä. Kakku on aika makea, joten siitä riittää syötävää useammallekin vieraalle. Lisäksi pidän siitä, ettei tähän tarvitse tehdä kakkupohjaa, mikä harvoin onnistuu omaan makuuni riittävän täydellisesti, mutakakkupohjan luonteeseen kuuluukin olla hieman lässähtänyt. Extrapisteitä kakku saa siitä, että sen voi valmistaa ja viimeistellä hyvin jo edellisenä päivänä tai sitä edellisenä. Kakun juoni piilee runsaassa suklaan käytössä, ja jos ei satu olemaan suklaalle allerginen, niin tähän kakkuun on helppo ihastua.

Pohja:
200g voita
200g suklaata
4kpl kananmunaa
2dl sokeria
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Hyydyke:
200g appelsiinin makuista tuorejuustoa
150g leivontavalkosuklaata
2dl sitruunan makuista maitorahkaa
4 liivatelehteä
0,5dl vettä
2dl kuohukermaa
2rkl sokeria

Kuorrute:
1,5dl kermaa
150g suklaata

Sulata kattilassa voi ja pilkottu suklaalevy. Vaahdota kananmunat ja sokeri ja sekoita joukkoon voisuklaaseos. Lisää vehnäjauhot, sekä leivinjauhe ja sekoita varovasti. Paista 200 asteessa noin 17-20 minuuttia.

Laita liivatteet kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Paloittele valkosuklaa ja sulata se varovasti mikrossa miedolla lämmöllä lyhyitä aikoja välillä sekoittaen (kaikki valkosuklaalevyt eivät sula kauniisti mikrossa, valitse siis leivontavalkosuklaa ja minimoi ongelmat). Sekoita tuorejuusto sulan suklaan joukkoon vatkaimella.  Kuumenna 0,5 dl vettä ja sekoita liivatteet nesteeseen. Kaada hieman jäähtynyt neste täytteen joukkoon. Sekoita rahka ja kääntele kermavaahto  varovasti täytteen joukkoon. 

Kuumenna suklaa ja kerma ja kaada hieman jäähtynyt kuorrute vähintään neljä tuntia jääkaapissa seisseen hyvin hyytyneen kakun täytteen päälle. Koristele kakku vasta, kun kuorrute on kunnolla jähmettynyt jääkaapissa.



Leikittele mauilla

Tämän esimerkkitäytteen kanssa on helppo tehdä variaatioita oman maun mukaan. 
Bailey's -kakku: vaihda hyydykkeen vesi Bailey's -likööriksi ja rahka, sekä juusto maustamattomaksi.
Peruskakku: muunna rahka ja juusto maustamattomiksi ja anna suklaisten makujen olla puhtaasti päämakuja.





Koristelu on helppoa suklaakuorrutuksen päälle, voit koristella kakun todella miten vain. Suklaan päällä viihtyy niin sokerimassakoristeet kuin muutkin kakunkoristeet. Suklaapäällisen päälle voi huoletta sijoittaa melkein mitä tahansa syötävissä olevaa koristeeksi ja kirjoituksia voi tehdä helpolla joulupiparien koristelusta tutulla sokerikuorrutteella.

Keväisin terveisin,
Tiina



Paras perunasalaatti

Paras perunasalaatti


Kuuluuko teilläkin perunasalaatti ruokapöytään, ainakin uutenavuotena ja vappuna? Perunasalaattireseptini on hioutunut aika täydelliseksi ainakin omasta mielestäni ja tässäpä teille sen ohje:

  • 2 kg kiinteitä perunoita
  • 2-3 vihreää omenaa
  • 4 maustekurkkua
  • 2 pientä punasipulia
  • 2 purkkia kermaviiliä
  • 2 dl majoneesia (pieni purkki Hjelmans majoneesia)
  • 2 rkl makeaa sinappia
  • 2 tl suolaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl mustapippuria
  • ruohosipulia koristeeksi


Pilko keitetyt yön yli jäähtyneet perunat, sekä omenat, maustekurkut ja sipulit, ja jätä palat hieman ronskimman kokoisiksi, kuin einesperunasaalaateissa tavallisesti on. Sekoita kastikeainekset ja kaada salaatin joukkoon. Anna salaatin maustua viileässä. Tästä reseptistä tulee oikein reilu annos perunasalaattia.


Tiedättekö ne kaupan perunasalaatit? Omin käsin tekemä perunasalaatti muistuttaa niitä hyvin etäisesti ja kokeiltuasi kerran itse tehtyä, niin tuskin vilkuilet enää sen jälkeen kauppojen kylmäaltaiden einesperunasalaattien perään.

Ylemmässä kuvassa muuten vilahtaa Lapuan Kankureiden Ruut-kuosi.


Kevättä odotellen,
Tiina

Kaatopaikkakuormasta kovalla kädellä muokattuna käyttökelpoiseksi huonekaluksi.

Kaatopaikkakuormasta kovalla kädellä muokattuna käyttökelpoiseksi huonekaluksi.


Tervetuloa taas lastenhuoneremontin keskelle. Oikeasti remontti on jo siinä pisteessä, että pojat nukkuvat jo huoneessaan, mutta pari listaa uupuu ja muutama huonekaluongelma pitää vielä ratkaista. Tänään esittelyssä lastenhuoneen lipasto, mikä oli jo parhaat päivänsä nähnyt rähjäinen käytöstä poistettu rumilus.


Tämä tässä on niin sanottu apteekkarinlipasto, minkä alkuperäinen versio oli niin törkyinen, etten tullut ottaneeksi edes sitä "ennen - kuvaa". Alunperin ei ollut edes varmuutta siitä tuleeko tästä enää käyttökuntoista lipastoa. Lipastosta piti purkaa takaseinä kokonaan pois, minkä lisäksi sivut ja kansi olivat turhan haperoa. Kuitenkin tämän kaatopaikkalaatuisen lipaston kaikki laatikot olivat tallella ja ne vielä toimivat moitteetta, kun lipasto oli saanut ensin oleentua huoneenlämmössä.


Vihreä krakeloitunut maali hiottiin suurimmaksi osaksi pois ja lipasto sai pintaansa Coloria Greenline -maalin, sävytettynä TV-1941 sävyllä. Kyseisestä maalista kerroin jo aiemmin syksyllä TÄÄLLÄ., maalatessani tätä lipastoa ja lyhyesti tiivistäen tuo Coloria Greenline on meidän perheen ykkösmaali, mitä on käytetty ja testattu jo vaikka mihin ja suosittelemme sitä myös lämpimästi muille. Laatikostojen etulevyt liimattiin uudelleen ja lipaston nupeiksi valikoitui vanhasta käytöstä poistetusta sähkötaulusta irrotetut posliininupit mutterein kiinnitettynä. On tosi hauskaa käyttää vanhoja tavaroita aivan uudella tavalla.


Sitten tunnustan syntini ja kerron miten kovalla kädellä kohtelin tätä huonekalua. Hiominen käsin olisi ollut aivan todella iso homma, joten hioin lipaston testimielessä kovemmalla kädellä rälläkällä ja puunhiontaan tarkoitetulla laikalla. Hionta sujui ripeästi ja hioin samalla myös laatikoiden sisäpintoja, sillä alunperin puhtaalle puulle jätettynä, ne olivat muuntautuneet aika törkyisiksi. Vaikka olin rälläkällä hiomista jo harjoitellut useaan otteeseen, niin tarkkaan katsottuna hiontatekniikan voi nähdä kalusteen pinnassa. Riippuen katsojasta, jonkun mielestä hiominen on pilannut huonekalun ja jonkun mielestä se tuo kivan industrial -tyylisen vivahteen huonekaluun. Vanhoja lankkulattian pätkiä käytettiin huonekalun kanteen ja reunoihin, paksu puu tekee kivan lisän lipaston ulkonäköön. Lopputulos on meille sopiva ja huonekalu sai uuden elämän. Vielä kun löydän reilun kokoiset tukevat kahvat, niin ruuvaan ne molempiin päihin lipastoa ja huonekalun siirtäminen tulee olemaan jatkossa superhelppoa.


Tässä vähän esimakua huoneen tulevasta sisustuksesta. Tämän hetken suosikkileluille dinosauruksille on jo omat hyllynsä hirsiseinällä. Viimeinen hylly kiinnitetään mikäli kokoelma ehtii karttua, ennen dinosaurusinnostuksen lopahtamista.


Iso hitti oli myös IKEAn myymä vuodekatos, mikä tekee uusista sängyistä turvallisen tuntuiset pesät pienille miehille. Telttakatoksen ulkonäkö ei ollut ihan ykkössuosikkini, mutta ehkäpä jokin muu vihreä yksityiskohta tulee samaan huoneeseen tasapainottamaan tilannetta.

Joulunodotusterveisin,
Tiina

Ideoita helppoihin jäädytystöihin.

Ideoita helppoihin jäädytystöihin.

Kuva lainattu: Huiskula.fi


Jäätaide on kivaa, sillä näillä pakkasilla sitä syntyy nopeasti ja hyvin pienillä kuluilla. Lisäplussaa tuo se, että taideteokset häviävät itsekseen kevään tullen. Betonitöihin hurahtanut tietää, että taideteosten sijoittamisessa voi tulla ongelmia, joten näitä voi luoda rauhassa jos vain on pihaa, missä nämä saavat rauhassa sulaa kevätauringon lämmössä.


Ylimmässä kuvassa tulppaanilyhty on jäädytetty ämpärin pohjalle. Jäädyttäessä sinun pitää huomioida se, että kukat kelluvat, joten ne vaativat jotain painoa päälleen, jotta kukat jäätyvät haluttuun kohtaan. Kukkien lisäksi voit toki jäädyttää jään sisään koristeeksi melkein mitä tahansa, kumiankoista männynkäpyihin. Kannattaa muistaa myös servettitekniikka, missä jäälyhty koristellaan serveteillä, vasta työn jäädyttyä. 

Toisen kuvan jäätöitä voi jäädyttää vaikka syviin lautasiin ja kaunis kuvio jääkoristeeseen syntyy esimerkiksi silkkipaperista leikatusta tähdestä tai sitten kakkupaperista. Ripustusnaru kannattaa jäädyttää työhön kiinni, sillä reiän teko valmiiseen jäähän on huomattavasti haastavampaa kuin ripustusnarun asettelu veden joukkoon.

Kuva lainattu: 
https://queenvanna.wordpress.com/2012/02/01/ice-ballons/


Ideoissa vain mieleikuvitus on rajana. Jääkoristeita voi tehdä täyttämällä ja jäädyttämällä ilmapalloja. Värillisiä palloja syntyy, kun värjäät veden vaikka vesiväreillä.

Kuva lainattu: Meillakotona.fi
 Erityisen helposti koristeellisia koristeita saat kun jäädytät vettä kakkuvuokiin. Samalla keskellä jää sopivan kokoinen paikka tunnelmalliselle kynttilälle.


Kuva lainattu: Suomela.fi

 Mukavia askarteluhetkiä jäätaiteen parissa ja rentouttavaa talvilomaa kaikille, joilla sellainen on nyt alkamassa tai päättymässä.

Tiina

Mitä meillä tapahtui remonttivuonna 2017?

Mitä meillä tapahtui remonttivuonna 2017?


Aika tehdä lyhyt katsaus siihen, miten meidän remontti edistyi vuonna 2017. Vuosi meni lastenhuoneen remontin parissa ja tutustuttiin siinä ohessa joihinkin meille uusiin hienoihin materiaaleihin ja työtapoihin, mitä blogissani on käsitelty pitkin vuotta.


Remontti alkaa meillä aina vanhojen materiaalien poistamisella ja näin päästään tsekkaamaan myös rakenteiden terveys ja niiden tila. Vuosien saatossa hirsirakenteiden painuessa on ihan paikallaan tsekata rakenteet ihan maahan asti ( ainakin näin sadan vuoden välein). Siltikään rakenteiden ollessa  kunnossa ei tarvitse automaattisesti kaikkea vaihtaa, terveet rakenteet saavat jatkaa edelleen elämäänsä samoissa tehtävissä.


Hirsirakenteisen rossipohjaisen ja vinokattoisen talon elinkaari voi olla oikein hoidettuna hyvinkin pitkä. Tämäkin talo on aikojen saatossa nähnyt jo paljon erilaisia muodin oikkuja talon sisäpintojen suhteen. Aiemmin hirret pyrittiin mahdollisuuksien mukaan sisätiloissa peittämään, ja ne nähtiin köyhyyden merkkinä jos ei ollut varaa peittää hirsipintoja. Tällä hetkellä on muodikasta jättää hirsipintoja esille ja ehkä jossain vaiheessa tämäkin kattohirsi nähdään taas peitettynä. Tässä huoneessa hirsiseinät peitettiin ulkoseinien osalta paksuilla huokolevyillä ja katon osalta hirret saivat jäädä näkyviin. 


Katto maalattiin suosikkimaalillani, eli Colorian Greenlinellä, mistä löytyy myös tuo pohja - ja kattomaali. Maalasin nuo edeltävässä kuvassa olevat katon hirsien väliset lankut ja siihen kului kyllä aikaa ja hermoja, sekä erilaisia pensseleitä ja teippiä parrujen suojaamiseen. Maali on itsessään hyvin miellyttävä, sillä se on öljypohjainen, mutta kuitenkin vesiohenteinen ja melkein täysin tuoksuton.


Vanhat hirret oli aikoinaan maalattu, ja hioin suurimmat maalit pois ja maalasin itse sekoittamallani munatemperalla hirsien päälle. Mikäli sinua kiinnostaa itse tehty munamaali, niin katsopa aiemmasta postauksesta siihen ohjetta TÄÄLTÄ.


Nelivuotiaan taidonnäyte siitä miten eristepaaleja sai liikutettua ulkokatoksesta sisätiloihin. Pulkka oli napattu avuksi ja niin se pulkka kulkee täällä Etelä-Pohjanmaalla kirjaimellisesti kesät ja talvet. Hunton eristeenä ihastutti meitä myrkyttömyydellään ja puhtaudellaan, pääset TÄSTÄ tutustumaan lisää tuohon meillä käytettyyn Huntonin levyeristeeseen.


Sitten lattian kohdalla, kun budjetti alkoi jo paukkua, niin tormäsimme jenkkien sivuilla OSB-lattioihin ja sitä ideaa piti ehdottomasti testata. Lankkulattia oli haaveeni, mutta tällä kertaa piti oikoa, jotta saatiin budjetti kuntoon edullisella ratkaisulla. Olihan ja on edelleen mahdollista latoa levyjen päälle laminaatit jos lopputulos olisi ollut huono. OSB-levyt ja puun tuntu jalan alla oli kuitenkin juuri niin kiva, kuin olimme alunperin toivoneet. Levyjä hankkiessa pitää varmistua siitä, että levyt on varmasti valmistettu sisätiloihin, sillä ulkotiloihin sopivissa on muun muassa homemyrkkyjä, joiden kanssa ei halua elää samoissa tiloissa. Lattiasta ja sen teosta voit lukea enemmän TÄÄLTÄ!


Nää on näitä tilanteita jolloin pinkopahvituksen eläminen todella tuli esiin, kun maalasin sen. Tästä kuvasta voi jokainen pohtia, että miten haastavaa on pinkopahvin ( ja myös vettyvien paperitapettien) asentaminen on, kun asennettava materiaali elää näin paljon. Maalaaminen sinänsä oli helppoa, se alusta siellä alkaa elämään heti kostuttuaan, mutta ei silti estä tai juurikaan hankaloita seinän telaamista. Joskus perinteisten tekniikoiden kokeilu ja testaaminen voi olla todella haastavaa, vaikka noin ylipäänsä vanhan kansan rakennustavat ovat niitä yksinkertaisia ja selkeitä, joita jokaisen Maija ja Matti Meikäläisen on mahdollista toteuttaa.


Tähän lopulta päädyttiin. Lastenhuoneen kolme seinää ovat hyvin valoisia, kun taas toisella seinustalla on pinkopahvia sekä tapetoituna, että maalattuna hyvin voimakkain ja tummin sävyin. Näihin sänkyihin liittyy ihan oma tarinansa, mutta kerron niistä lisää toisella kertaa.

Mukavaa kevään odotusta,
Tiina




Facebook-sivuni löytyy täältä, joten käyhän tykkäilemässä jos sinuakin kiinnostaa vanhan talon kunnostaminen!