Tiedämme talomme historiasta jotain. Tiedämme, että tässä on toiminut pieni limsatehdas ja sitä ennen leipomo. Suurin osa historiasta on kuitenkin hämärän peitossa. Pihapiirimme kertoo kuitenkin monessa kohtaa omaa tarinaansa ja antaa meille erilaisia vuosilukuja. Maakellarista löytyy vuosiluku 1931, koska vuosiluku löytyy valusta niin puhutaan kellarin valmistumisvuodesta.
Tämä vuosiluku kertoo näiden hirsien olevan 140 vuoden takaa. Piharakennuksesta löytyvä vuosiluku ei vielä kerro sitä, että tuossa paikassa olisi ollut sama hirsirakennus reilusti yli sata vuotta, mutta toki sekin on mahdollista. Hirret ovat olleet arvotavaraa ja niitä on myös ostettu ja myyty, ja koska pieni kylämme on ollut perin aktiivinen paikka jo tuolloin niin voi vain arvailla näiden hirsien alkuperää. Tähän kylään on muutettu pysyvästi jo 1500 -luvulla ja järven reunoilla on paljon vanhoja pohjalaistaloja runsaine piharakennuksineen kertomassa alueen pitkästä ja vauraastakin historiasta.
Olemme ainakin kolmas suku, joka asuttaa tätä taloa ja tätä pihapiiriä, mutta samalla pihalla on kuitenkin saattanut olla toimintaa paljon kauemmin. Talon siirtyessä kokonaan uusien ihmisten omistukseen jää aina väistämättä siirtämättä osa talon historiasta. Keskitytään kaupan tekoon, eikä sillä hetkellä ole olennaista tarinoida.
Vuosiluku 1938 löytyy tämän huonokuntoisen ulkorakennuksen osan kivijalasta. Vanhat alapohjasta löytyneet sanomalehdet antavat jotain vinkkiä siitä millaista elämä on ollut 30-luvulla. Tuon ajan sanomalehdet tosin kertovat paljon arkisempia asioita: haetaan työntekijöitä, myydään tavaroita ja palveluja, ilmoitetaan suru-uutisia, kerrotaan sen hetkisistä suurimmista uutisista Etelä-Pohjanmaalla, mutta myös maailmalla. Toinen maailmansota alkoi seuraavana vuonna tämän navetan valmistumisesta.
Navetan seinää vuodelta 1938.
Ulkorakennuksessa voi ihastella menneiden vuosien merkkejä muutenkin kuin vanhoista vuosiluvuista. Ulkorakennuksissa kulkeneista sähkölinjoista on jäänyt nämä posliiniosat jäljelle. Nykyajan muovipintaiset eristetyt sähköjohdot ovat aika luksusta verrattuna näissä kulkevaan metallilankaan, mistä sai automaattisesti sähköiskun jos erehtyi koskemaan.
Pihalta aukeava vanha järvenpohja jaksaa ihastuttaa minua, se toimii loistavasti järven korvikkeena. Talvella ei valokuvista tosin edes tiedä onko kyse järvestä vai vanhasta järven pohjasta. Lakeus jatkuu aina seitsemän kilometrin päähän ja ihastuttaa erityisesti luonnonilmiöillään ja linnustollaan. Muistan edelleen mainita kaikille tutuille viime vuonna näkemästäni maakotkasta tuolla pellolla. Harmi etten voi todistaa sitä teille kuvalla. Maakotka nimittäin otti nopeammin siivet alleen ja lensi pois, kuin minä sain kameran iskuun.
Meillä ei ole harmiteltu vähälumisuutta. Viimeinen vekara keksi juuri, että rattikelkalla voi liukua myös pihalla jäätyneessä isossa lätäkössä. Pois valitus ja ärtymys vähälumisuudesta, talvesta voi nauttia monella tavalla.
Tiina
