SObloggareilla oli tänään ilo olla vieraana Lapuan Kankureilla. Näyttelytilassa ihastelimme ja ihastuimme. Corona villahuopa oli ehdoton etukäteissuosikkini, olihan se juuri voittanut Muoto 2015 tekstiili -palkinnon. Eipä tuo jättänyt kylmäksi näin livenäkään.
Mustavalkoisuus oli hyvin esillä. Olisinkohan onnellisempi puolukkametsässä tuommoisen korin kanssa. Vai löytäisinköhän vielä tänä syksynä kanttarelleja jos suuntaisin sienimetsälle uuden korin kera. Ystäväni muuten kertoi, että sienimetsään pitää suunnata likööripullon kera. Hyvää sienipaikkaa pitää kiittää annistaan lorauttamalla tilkkanen likööriä poimittujen sienien tilalle ja toinen tilkka omaan suuhun. Tosiharrastaja käy ehkä taksilla sienessä?
Meillä oli ilo tutustua Heini Riitahuhtaan ja hänen Lapuan Kankureille suunnittelemaansa Ruut kuosiin. Ihanaa, kun kuosi herää henkiin Heinin tarinoidessa kuosin synnystä. Ehdoton lisäplussa on jos suunnittelija on vieläpä Heinin kaltainen lämminhenkinen helposti tykättävä persoona.
Ruut käy sekä päiväpeitoksi, että pöytäliinaksi. Ehdoton plussa moisesta monikäyttöisyydestä.
Kuosi on kiehtova ja pitää otteessaan, leikittelee tuomalla monenlaisia mustavalkoisia tuulahduksia silmien eteen.
Oma paikka ruokapöydästä paikallistettu ja ilta voi jatkua taivaallisen ruuan, elävän musiikin, viinilasin ja antoisan seuran parissa. Balsamicomarinoidut kanttarellit todellakin osui ja upposi tähän nautiskelijaan.
Miten hauskalta kattaus näyttääkään, kun lautasliinat ovatkin eri värisiä. Oli ilo tutustua Lapuan Kankureiden väkeen ja aistia ja kuulla heidän työntäyteisestä arjestaan. Iso kiitos <3.
Vielä katsahdus myymäläkierrokseen, missä musta tiskiharja ja musta astianpesuainepullo vetivät puoleensa. Pienet asiat ovat tärkeitä. Kaupassa oli oikeasti niin hurja määrä ihanuuksia etten edes yritä näyttää kuvien välityksellä teille niitä kaikkia. Käykäähän itse kurkistelemassa kaupassa!
Sen sijaan, että olisin kuvannut teille isoja kokonaisuuksia, niin kamerani on tallentanut hyllyjen kulmauksesta puolittain piilossa olevat herkulliset kankaat. Mikäli meillä luovutaan jossain vaiheessa vanhoista pitsisomisteisista lakanoista verhoina, niin näistä kankaista tulisi verhot ainakin keittiöön ja eteiseen. Mistäköhän nämä kuosit ovat syntyneet? Minä yhdistelen nämä mielessäni selkeästi vanhan talon tekstiileihin. Patjakankaan kuosejako olleet alun perin vai mitä?
Mitenköhän olen onnistunut napsimaan kuvia ilman iloisia SObloggareita, joista välittyisi teillekin se viihtyisä tunnelma, mikä meillä oli. Seuratkaapa muita SOblogeja, sieltä tulossa varmasti lisää päivityksiä!