Romulavalta ruokailutilan valaisimeksi ja suoraan valaisinhaasteeseen.



Osa kotimme valaisimista ovat pelastettuja romuja, joista on tehty valaisimia. Monista esineistä voi vielä tehdä hienon valaisimen, vaikka niistä ei muuksi  enää olisikaan.



Tämä meidän perheen uusin valaisin on asennettu tulevan ruokatilan pöydän päälle ja on jo ihastuttanut vieraita persoonallisuudellaan. Lypsykoneesta rakennettuja valaisimia ei juuri ole. Meidän vanhalla maatilallahan on ollut aiemmin lehmiä ja siivotessamme käsiin sattui kaikenlaista meille tarpeetonta huonokuntoista tavaraa, mikä olisi päätynyt roskalavalle, ellei tavaroille olisi aktiivisesti keksitty uusia funktioita. Valaisin muistuttaa meitä tilasta ja sen historiasta, siivittää ajatukset siihen miten olemme pieniä hippusia vanhan tilamme koko tarinassa.


Oih, miten listoittamaton katon raja näyttää tökeröltä :-/. Kuitenkin jos pystyy kaikesta huolimatta kohdistamaan katseensa itse valaisimeen, niin kyllä olen ylpeä kierrätyksestä ja ylipäänsä loistavasta ideasta tehdä jostain asiasta jotain ihan muuta. Odottamatonta ja jännää! Rakastan tuota erilaista valaisinta!



Tämä postaus osallistuu nettirautakauppa taloon.com blogikilpailuun sisustusniksit.fi -valaisinhaaste kutsuttuna. Olethan kultainen ja käyt äänestämässä blogiani TÄÄLLÄ! Ã„änestää voi 20.12. alkaen!


Taloon.com verkkokaupasta meille on kotiutumassa sysipimeään puutarhaan kauniita Markslöjd puutarhavalaisimia. Ihanaa meidän puutarha saa valot ensi talveksi. Ajattomia kauniita valopalloja. Tuskin maltan odottaa!



Lastenhuoneeseenkin jo kurkin jotain. Eero Aarnion Ring - valaisin olisi minun valintani valkoisena tai keltaisena. Ehkä maltan vielä hetken. Emme vielä tiedä riittääkö aika ja energia ensi kesänä lastenhuoneeseen asti, sillä vielä on remonttia tekemättä ennen lastenhuoneeseen siirtymistä.




Vilautan vielä ruokailutilastamme vähän isomman kuvan. Huomenna saan asetella paikoilleen jouluksi sopivasti valmistuneen ruokapöytämme ja eriparituolit paikoilleen. Puolapuut ja Lennolin valkoinen akustiikkataulu jo luovatkin tilaan oikeanlaista tunnelmaa vanhoista pitsilakanoista muokattujen verhojen ja puuarkun seurana. Tilan listoitustyöt saa odottaa kevääseen ja tila joutuu odottamaan viimeistä silausta.

 Haastan Koti hyppysissä- blogin mukaan tähän valaisinhaasteeseen, kertomaan oman valaisintarinansa. MUOKS. Haasteeseen on vastattu ja postaus löytyy TÄÄLTÄ!


Siskonpaneelisopan jouluvalmistelu voit helpoiten seurata Siskonpaneelisopan facebook-sivun kautta tykkäämällä sivusta. MUISTITHAN ÄÄNESTÄÄ JO? ;-)

Keksitaikina lahjaksi kauniisti lasipurkissa.



Lasten ihanille hoitotädeille halusin keksiä jotain erityistä, olivathan he hienosti jaksaneet kultamurujani. Keksit purkissa - postaus pöllähti eteeni juuri sopivasti. 

Fimotonttujen ohje!


Fimotontut olkaapa hyvät! Minulla oli aluksi vain ajatus siitä miltä lopputulos näyttäisi. En ollut ennen testannut kyseistä massaa, joten hämmästys oli melkoinen, miten addiktoivaa kyseisen aineen muovailu olikaan. Minulla vierähti huomaamatta pikkutunneille näiden kanssa.

Näin me tehtiin saippuaa!

Tässä yksi itse tehty joululahjavinkki:

Näin helppoa on saippuoiden valmistus:
Vaihe 1. Sulata massa mikrossa.
Vaihe 2. Lisää halutut tuoksut, värit ja muut lisukkeet massan joukkoon.
Vaihe 3. Kaada sopivaan muottiin.
Vaihe 4. Irrota jähmettynyt saippua muotista ja pilko tarvittaessa pienempiin osiin.

Himmelin ohje!

Muistatteko, kun pillihimmelit tuli ensimmäisen kerran varsinaisesti muotiin mustina muutama vuosi sitten? Mustavalkoiseen sisustukseen haluttiin mustavalkoisia koristeita. Ne oli hirveitä, mauttomia ja rumia! Niin se ihmismieli muuttuu, sillä tänä vuonna meillä valmistui joululahjaksi yksi pillihimmeli ja tykkään kovasti katsella sitä ruokailutilamme väliaikaisena koristuksena. Tämän tekeminen oli lisäksi hauskaa ja helppoa verrattuna perinteisen himmelin tekoon. Suosittelen lämpimästi unohtamaan ompelulangat ja pitkät neulat ja ostamaan rullan hopealankaa (0,25mm paksuista) pillihimmelitöihin. Samaa ohuen rautalangan tuntuista lankaa löytyy myös muissa väreissä.

Näillä ohjeilla onnistut varmasti, tosin pahoittelen ettei hopealanka erotu kuvissa kunnolla.

Kahvikuppikynttilöitä ja muita herttaisuuksia.



Erityisesti näin joulun alla tulee mieleen yhtä ja toista itsetehtyä lahjaideaa, sillä onhan itsetehdyt lahjat yltäkylläisessä maailmassa aivan erityisiä. Lahjoja tehdessä on todella pysähdytty ajattelemaan lahjan saajaa. Lahtisen Vahavalimon valikoimasta löytyi laaja valikoima sopivia tarvikkeita: soijavahaa ruukkukynttilöihin, parafiiniraetta, vahoitettuja sydänlankoja sekä punaista kynttiläväriä.

DIY-kodissa vierailulla.

 
Sain kahvittelukutsun Saltunraitille ja koska minulle oli jo muodostunut käsitys siitä minkälaiseen DIY-taivaaseen tässä oltiin astelemassa, niin minähän otin kameran matkaan. Eihän tämmöistä voi jättää dokumentoimatta! Heti pihalla törmäsin tonttutehtaaseen.
 
 
 
Eteisessä se jo tapahtui: lukittauduin hölmösti paikoilleni ja vain imin itseeni kaikkea inspiroivaa ja kekseliästä. Kuvassa on eteisen lasioveen tehty jo jouluista tunnelmaa, paljastankin siitä vain osan sillä postaus on varmasti vielä tulossa tästäkin aiheesta.



 
Eteisen valkoisesta lautaseinästä löytyy koordinaatit.


 
Mikä ihana postilaatikko!


 
Mielettömän suloiset pienet mökit saavat "patterituikut" sisäänsä ja menevät lapsen myyjäisiin. Olisin voinut ottaa koko kylän noita itselleni.


 
Rohkeaa sisustusta, kivoja ideoita.
 

 
Tämä betonitähti on oikeasti melko kevyt, se on nimittäin sisältä superlonia ja vain päältä betonia.
 
 
Kynttilöiden joukosta pilkisti betonitimantti.
 

 
Lasten leikkihuoneen  matto nauroi väreillään.
 

Lastenhuone ja asukastaulun kekseliästä uusiokäyttöä.
 

 
Ihania ideoita ja yllätyksiä oli joka puolella , kuten tämä pieni ovi lastenhuoneen nurkassa, mistä pienet ihmiset mahtuvat kulkemaan. Tässä todellakin oli vain murto-osa kaikesta kokemastani. Tätä kotia ei voi edes sovittaa yhteen postaukseen!
 

 
Viimeisenä tarjoilut, joista Annan itsetehtyjen marenkien kanssa kilpaili tämä Saltunraitin lohipiirakka. Kannattaa testata, oli ihan sikahyvää! Huikeaa, kiitos Anna!
 
Blogiini asensin tuon seuraajapalkin, joten nyt voit liittyä myös seuraajakseni. Tätä mahdollisuutta ei ole ennen blogissani ollut, joten käykäähän nyt liittymässä, niin saadaan nuo numerot naurettavalta tasolta siedettävälle ;-).
 
 
Meillä oli hauska bloggaritapaaminenkin, mutta siitä lisää lähiaikoina. Muista , että tykkäämällä Siskonpaneelisopan facebook-sivusta näet jatkossakin loistavia DIY-ideoita. TÄSSÄ LINKKI!

Nopeat itsetehdyt joulukortit!


 Omat joulukorttini ovat olleet liian usein ihan hillittömän työläitä, missä liimataan, leikataan, piirretään, taiteillaan ja kaikkea muuta mahdollista, jopa kudotaan tai virkataan tai huovutetaan. Oli todella vapauttavaa huomata saavansa näyttävää tulosta aikaan hetkessä. Nämä kaikki on tehty kaksivuotiaan lapsen seurassa alle parissakymmenessä minuutissa.

Sohvamme sai uuden ilmeen ja jatkoajan.


Lapset, eläimet ja kymmenen vuotta oli jättänyt jälkensä minulle kovin rakkaaseen sohvaan. Olin henkisellä tasolla valmistautunut saattelemaan koko perheen pesäpaikan viimeiselle matkalleen pääsiäiskokon lämpöön. Olihan tämä jo ihan karsea ja tässä kuvassa sohva on sentään juuri pestynä.



Joku huopa oli jättänyt ikuiset arvet sohvan käsinojalle, en voi ymmärtää miten mistään torkkupeitosta voi jäädä tuollaiset jäljet. Aiemman tietämykseni mukaan sohva olisi ollut menetetty, kunnes kohtasin jotain käänteentekevää sohvamme elinkaaren kannalta.


Netin uumenista pompahti esiin vastaus, eikä suinkaan uuden sohvan muodossa vaan kilikalipullon muodossa. Fabricspray tosiaan myy Simply Sprayn Fabric Paint-pulloja sohvan ilmeen piristämiseen ja mikä hienointa, ne sopivat useimmille kangassohville. Maalit tulivat yllättävän nopsaan vaikka tulivatkin naapurimaasta.



Saddle brown sävy lämmitti kovasti entisen hevostytön mieltä ja tuntui turvalliselta vaihtoehdolta, joten sohvamme alkoi saada vauhdilla uutta sävyä pintaansa.


Käsittelin sohvan kolmesti ja tässä kuvassa sohva on ensimmäisen käsittelyn jälkeen vielä hieman laikukas. Toisella kertaa suihkuttelin eri suuntaan, kuin ekalla kerralla ja kolmas kerta oli enää vain paikkamaalausta.


"Sohvaspreitä" kului sohvan runkoihin yhteensä viisi pulloa ja lisätilaus tyynyjä varten lähti matkaan. Rätti oli käytössä, sillä sohvatyynyjen väleihin piti saada hinkattua tuo väri. Sohvasta olisi muutoin heti jonkun istuttua sohvalle paljastunut vaaleita kohtia tyynyjen yhtymäkohdista.


Suihkuttelin sohvanrungot pihalla, sillä oletin maalinkäryn olevan niin kovaa, ettei näitä aineita voisi sisätiloissa käyttää. Lisäpullojen saavuttua oli ilmat niin heikot ulkona maalaukseen, että spreijasin sohvatyynyt sisällä loppuun. Maalattujen pintojen piti antaa kuivua kolme vuorokautta, ennen käyttöönottoa.



Nämä viimeiset kuvat eivät ole ollenkaan edukseen, mutta halusin jo postauksen ilmoille ja seuraavan kerran aurinko olisi Forecan mukaan näyttäytynyt ehkä sunnuntaina kahden maissa :-(. 



Sohvan rahiosa oli vielä ihan hyvässä kunnossa, joten se sai luvan jäädä entiselleen ja saa ehkä jonkun DIY päällisen ylleen jossain vaiheessa. No onko väri pysynyt ja olenko ollut tyytyväinen? Väri pysyy, ei irtoa sohvasta vaatteisiin ja maalattu pinta oli alkuun karkeampi, mutta pehmeni nopeasti entiselleen. Väri voi haalentua, mikäli joutuu pesuaineen kanssa hankaamaan kovemmalla voimalla ja olenkin yhden pullon jemmannut  myöhempää paikkamaalausta varten. Olen tyytyväinen!

Itse tehty joulukalenteri




Itse tehdyissä joulukalentereissa on ihan omaa tunnelmaa. Lapsuudessa äidilläni oli aina tapana tehdä itse minulle ja saman ikäiselle serkulleni joulukalenteri, missä oli 24 pientä pakettia. Paketista löytyi karkkeja tai pieniä lahjoja, ja kalenteri oli noin miljoona kertaa parempi, kuin tavallinen kaupasta ostettu joulukalenteri.