Maaliskuussa 2014 pääsimme vihdoin viimein muuttamaan unelmien kotiimme pitkän odotuksen jälkeen. Ensimmäistä kertaa kävimme talolla katsomassa 2012-2013 talvella kovilla pakkasilla lumikinosten täyttäessä pihan ja kierroksen tehtyämme totesin miehelleni, että jollain sairaalla tavalla haluan juuri tämän talon kodiksemme. Näin jo silloin pienten puutteiden läpi , eikä meitä haitannut kirjaimellisesti keittiön nurkkaan sijoitettu lämmityskattila, eikä monet hieman viimeistelemättä jääneet remontit. Keittiön vino lattia toki huolestutti, muttei niin paljoa, että se olisi estänyt tarjouksen tekemistä. Olihan meillä kuitenkin tarkoitus pistää kaikki pinnat uusiksi, tarkistaa rossipohja ja katsella uutta lämmitysmuotoa ja niin edelleen. Ulkorakennuksiin emme tuolloin pienen vauvan kanssa edes tohtineet mennä, sillä pääsääntöisesti ulkorakennuksiin ei mahtunut edes kävelemään sisään, sillä ne kaikki näyttivät seuraavan kuvan kaltaisilta varastokaatopaikoilta. Alla olevasta kuvasta on jo otettu roskia lajitteluun, ennen kuin tajusin napata kuvamateriaalia.
Vajaa kaksi kuukautta kulutimme illat tyhjäten varastoja, jotta mahtuisimme raksaamaan seuraavana kesänä ja seuraavassa kuvassa osa pelkästä metalliromusta , mikä odottaa noutajaansa.
Siivo ei jäänyt pelkästään ulkotiloihin vaan ulottui joka paikkaan, myös keittiön kaappeihin.
Vaikka alkuajoista talollamme onkin päällimmäisenä mielessä roskarumba, niin silti keittiön ikkunasta entiselle järvelle avautuva peltomaisema ja keittiön nurkassa kaunis puuhellamme ovat tallentuneet kännykän kameraani muistuttamaan suurista ihastuksen aiheistani <3.
Näistä kuvista on hyvä jatkaa huhtikuun lopun ja toukokuun tapahtumiin.
