Kärrynpyörä odottelee vielä omaa paikkaansa pihamaalla.
Sisätiloihin olemme ehtineet viime aikoina aivan liian vähän nyt navettaprojektin ollessa vauhdissa. Hieman olen käynyt seiniä puhdistamassa. Muistatte ehkä aiemmista postauksista ne vaaleanpunaisiksi ammoisina aikoina maalatut hirsiseinät. Suorille pinnoille olen käyttänyt työkaluna Boschin hiomatyökalua, mistä pidän mm. siitä syystä, että hiomisen jälkeen kokee olevansa ihminen, eikä kävelevä pölypilvi. Hirsien välien vinoille hirsipinnoille ei tuolla hiomatyökalulla pääse, joten kulmahiomakone on ollut edelleen käytössä. Rälläkästä pidän sen tehokkuuden vuoksi, mutta varsinkin suorille pinnoille se aiheuttaa naapurin sedän sanoja mukaillen lehmän nuolemaa, vaikka kuinka olisi varovainen.
Navettaprojekti on nyt tässä vaiheessa. Lattia on kerran maalattu ja parret on poistettu, mistä iso kiitos mieheni hyville ystäville. <3 Navetan tiilikaton isot reiät on vihdoin paikattu. Isot reiät katossa ovat todella tuhoisia rakennukselle, kuin rakennukselle, joten niiden paikkaaminen oli todella tärkeää.
Nuo maatilalevyt seinissä haluttiin maalata valkoisiksi retron kellertävän sävyn sijaan. Ensimmäinen maalauskerta peitti levyn jo kauniisti, mutta mahdollisesti maalaamme ehtiessämme vielä toisen kierroksen.
Colorian Exo valittiin haastavaan kohteeseen, sillä nuo maatilalevyt eivät ole ollenkaan tarkoitettu maalattaviksi. Kevyesti karhensimme pintaa hiekkapaperilla ja vanha maatilalevy ja Exo tarttuivat toisiinsa loistavasti.
Meidän navettahan oli romahtanut lisäsiiven osalta ja nyt paikkailemme navetan pääosan seinää tuosta jäljelle jäävän ja pois puretun osan liitoskohdasta.. Alaosaa meni näppärästi uudella varastosta löytyneellä laudalla. Henkilönostimen avulla ylöspäin seinällä mentäessä, oli lautatavarakasa jo sen verran huvennut, että piti nopsaan tekaista materiaalia purkukasasta. Näin ollen meidän navetan seinä alkoi näyttää kovin kotikutoiselta. Alkuun kauhistuin, sitten hengittelin raskaasti hetken aikaa ja lopuksi koitin nähdä lopputuloksessa kotoilu-fiilistä ja tilataidetta. Seinästä löytyy nyt, sekä puhdasta, että kierrätettyä likaisen väristä raakalautaa. Samasta seinästä löytyy myös punamullalla maalattua lautaa ja vihertävää öljymaalilla maalattua pintaa. Todellinen tilkkutäkki siis kyseessä.
Hyvin maatunut vanha lantakasa on ollut meillä vähemmän mieluisana projektina. Aines on jo ihan multaa, mutta koska kasaan on kannettu myös rehupaalien muovit, niin kasa on ongelmajätettä. Mikäli tilaisi jätelavan, niin se maksaisi vähintäänkin hunajaa ja on sinänsä hölmöä kuskata myös multaa jätelavalla pois.
Olemme siis lajitelleet. Muovit on eritelty omaan kasaansa.
Kasasta löytyvät luut ja muut epämääräiset tavarat omaan pinoonsa. Kaikkeen sitä ryhtyy :-(.
Sisätiloissa on myös synnytty. Hautomakoneessa olleet kalkkunatiput ovat kuoriutuneet 28 vuorokauden odottelun jälkeen, tai nämähän kuoriutuivat oikeastaan jo yhden päivän etuajassa. Palaan kalkkuna-aiheeseen uudelleen ehtiessäni. Ensi kerralla toivon mukaan tarinoin teille olohuoneen lattian rungon teosta.
