Kotikierros on edistynyt makuuhuoneeseemme asti. Musta pönttömuuri, hirvensarvilamppu ja hirsiseinä ovat tilan ehdottomia suosikkejani.
Iso sohvatuoli odottaa makuuhuoneessa uutta paikkaansa lastenhuoneessa. Katosta nahkanauhoilla riippuvalle tangolle heitetään puolipitoiset vaatteet. Vaatekaapin päällä odottaa myös lasten merirosvolaiva omaa paikkaansa kesällä tai syksyllä (tai ylipäänsä tänä vuonna) valmistuvassa lastenhuoneessa. Lastenhuone on evakossa muissa tiloissa ja jokainen huone on saanut osansa lastenhuoneen tavaroista tai huonekaluista, toivon sen pitävän reonttimotivaatiota yllä koko kesän. Sohvatuolikin on ylimääräinen kaluste makuuhuoneessamme ja se vain odottaa lopullista paikkaansa kodissamme. Odotan lastenhuoneen tuovan jonkun uuden hienon värin ja paikan tuolille.
Kallon kiinnittämistä seinälle mietin pitkään. Olisiko se lasten mielestä pelottava tai tulisiko uniin? Kuitenkin kallo on löytynyt tältä tilalta ja yksi osa talon historiaa. Ripustimme sen kokeeksi seinälle ja se roikkuu omalla paikallaan edelleen.
Vasta postauksen lopussa huomasin, etten ollut ottanut yhtään kuvaa sängystä. Vuodehan on aika olennainen osa makuuhuonetta :-D. Kaivoinkin sängyn kuvan vanhoista kuvistani ja siinä se nyt esiintyy: itse tehty pylvässänky, johon ei olekaan tarkoitus ripustaa valkoisia "sänkyverhoja", vaan sänky on hyvä just näin. Verhoina meillä on Varustelekasta tilatut villapeitot. Niillä pimenee kätevästi koko huone ja Norjan armeijan käytössä ne ovat pehmenneet sopivan taipuisiksi.
 |
| Knuuttilanmäellä -blogista lainattu kuva. |
Loppuun vielä blogivinkki:
Knuuttilanmäellä -blogissa, remontoidaan Nurmossa vanhaa kansakoulua. Koulussa on mitattu korkeita homearvoja, joten purku joudutaan suorittamaan todella perusteellisesti. Ongelmia löytyy, mutta tämän perheen energialla tuntuu pääsevän vaikka läpi harmaan kiven. Blogin idearikas äiti on myös toinen Huttaroon perustaja. Yritys muokkaa lasten piirustukset metallisiksi koruiksi.
Blogin vasta perustetulla Facebook-sivulla seuraat tätä blogia helposti tykkäämällä sivusta.
Terkuin,
Tiina
