Betonitonttujen teko-ohje!

Betonityöt on nyt SE juttu, mitä jokaisen itseään kunnioittavan askartelijan pitää ainakin kokeilla. Luomuksia betonista, kipsistä, savesta, mosaiikista - ryhmä löytyy Facebookista ja on mieletön ideoiden aarreaitta. Todella lämpimästi suosittelen liittymistä kyseiseen ryhmään, mikäli betonityöt kiehtovat. Mikä näissä sitten yhtäkkiä on alkanut ihmisiä kiehtomaan? Olisiko kuitenkin vain se tunne, kun voi täyttää sekoittamallaan sementtivellillä erilaisia muotteja ja toivoa tomerasti muottia taputellen, että: -Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.


Mietteliäs kolmikko on edellisenä päivänä valmistunut ja nyt kuivumassa.

SOblogit vieraana Lapuan Kankureilla.


SObloggareilla oli tänään ilo olla vieraana Lapuan Kankureilla. Näyttelytilassa ihastelimme ja ihastuimme. Corona villahuopa oli ehdoton etukäteissuosikkini, olihan se juuri voittanut Muoto 2015 tekstiili -palkinnon. Eipä tuo jättänyt kylmäksi näin livenäkään.



Mustavalkoisuus oli hyvin esillä. Olisinkohan onnellisempi puolukkametsässä tuommoisen korin kanssa. Vai löytäisinköhän vielä tänä syksynä kanttarelleja jos suuntaisin sienimetsälle uuden korin kera. Ystäväni muuten kertoi, että sienimetsään pitää suunnata likööripullon kera. Hyvää sienipaikkaa pitää kiittää annistaan lorauttamalla tilkkanen likööriä poimittujen sienien tilalle ja toinen tilkka omaan suuhun. Tosiharrastaja käy ehkä taksilla sienessä?

 

Meillä oli ilo tutustua Heini Riitahuhtaan ja hänen Lapuan Kankureille suunnittelemaansa Ruut kuosiin. Ihanaa, kun kuosi herää henkiin Heinin tarinoidessa kuosin synnystä. Ehdoton lisäplussa on jos suunnittelija on vieläpä Heinin kaltainen lämminhenkinen helposti tykättävä persoona.



 Ruut käy sekä päiväpeitoksi, että pöytäliinaksi. Ehdoton plussa moisesta monikäyttöisyydestä.
 

Kuosi on kiehtova ja pitää otteessaan, leikittelee tuomalla monenlaisia mustavalkoisia tuulahduksia silmien eteen.



 Oma paikka ruokapöydästä paikallistettu ja ilta voi jatkua taivaallisen ruuan, elävän musiikin, viinilasin ja antoisan seuran parissa. Balsamicomarinoidut kanttarellit todellakin osui ja upposi tähän nautiskelijaan.
 
 
 Miten hauskalta kattaus näyttääkään, kun lautasliinat ovatkin eri värisiä. Oli ilo tutustua Lapuan Kankureiden väkeen ja aistia ja kuulla heidän työntäyteisestä arjestaan. Iso kiitos <3.
 
 
Vielä katsahdus myymäläkierrokseen, missä musta tiskiharja ja musta astianpesuainepullo vetivät puoleensa. Pienet asiat ovat tärkeitä. Kaupassa oli oikeasti niin hurja määrä ihanuuksia etten edes yritä näyttää kuvien välityksellä teille niitä kaikkia. Käykäähän itse kurkistelemassa kaupassa!

 
Sen sijaan, että olisin kuvannut teille isoja kokonaisuuksia, niin kamerani on tallentanut hyllyjen kulmauksesta puolittain piilossa olevat herkulliset kankaat. Mikäli meillä luovutaan jossain vaiheessa vanhoista pitsisomisteisista lakanoista verhoina, niin näistä kankaista tulisi verhot ainakin keittiöön ja eteiseen. Mistäköhän nämä kuosit ovat syntyneet? Minä yhdistelen nämä mielessäni selkeästi vanhan talon tekstiileihin. Patjakankaan kuosejako olleet alun perin vai mitä?
 
Mitenköhän olen onnistunut napsimaan kuvia ilman iloisia SObloggareita, joista välittyisi teillekin se viihtyisä tunnelma, mikä meillä oli. Seuratkaapa muita SOblogeja, sieltä tulossa varmasti lisää päivityksiä!




Talvi tulee ja katosta puuttuu eristeet!


Voi vadelma sentään, miten on remontti edistynyt laiskasti. Häitä varten kaikki remonttivermeet siivottiin pois alakerrasta ja remontin saattaminen loppuun on raksatauon vuoksi edistynyt äärettömän nihkeästi. Meidän kodin olohuone on nyt saatava valmiiksi tai paremminkin sen pitäisi jo olla valmis. Yöpakkaset tulee kohta ja meidän olohuoneen katosta puuttuu semmoinen pikkujuttu, kuin eristeet kokonaan. Lämpöhän karkaa kaikkein tehokkaammin nimenomaan katon kautta ja voin kertoa, että alkaa olla himpun verran viileää.



Kattoon asennetaan ekovillaa levyinä. Puhallusvillaa olisi vaikea saada vinokatto-osuuden koteloon niin, että sitä varmuudella olisi joka paikassa, joten päädyimme levyvillaan. Selluvilla edustaa meidän remontissa semmoista perustuotetta, vähän kuin kaurapuuro aamiaispöydässä. Mikäli meidän remontissa voisi rahaa käyttää huolettomammin, niin käyttäisimme eristeenä kokonaan pellavaa (tai vitalia, ellei kyseinen tehdas olisi palanut pari vuotta sitten). Eristeiden pitää luovuttaa kosteutta tehokkaasti eteenpäin, eli olla hengittäviä, jotta talo pysyy terveenä. Hengittävyys rakenteissa ei tarkoita sitä, että siellä ilma puhaltaisi läpi, vaan nimenomaan kosteuden siirtymistä eteenpäin.



 
Jotenkin sitä oudosti omille ajatuksilleen ja tavoilleen välillä sokeutuu ja kuvittelee kaikkien muidenkin käyttävän remonteissaan vain sanomalehdistä tehtyä selluvillaa tai pellavaa. Blogitapaamisessa juteltiin rakentamisesta ja eräs SOblogien bloggarikaveri kertoi haluavansa vielä joskus rakentaa hengittävän talon. Minähän asiasta innostuin heti valtavasti ja ajattelin hänen tarkoittavan jotain todella aitoja ja alkuperäisiä materiaaleja, kuten vaikkapa hirttä, turvetta tai sahanpurua eristeeksi, paperitapetteja seiniin itse tehdyin liisterien avulla ja niin edelleen. Kunnes kävi ilmi, että hän tarkoittikin ensisijaisesti selluvillalla eristettyä taloa, niin minä ja kieroutunut käsitykseni siitä mitä hän olisi voinut haluta hiljenivät. Meni selluvillat suuhun ja tipahdin taas tietoisuuteen siitä, että selluvilla ei ole kaikille sitä itsestään selvää peruskaurapuuroa.




 
Loppusanat eristeistä: Selluvillahan valmistetaan kierrätyspaperista. Sanomalehtijäte kuitenkin vähenee pikkuhiljaa ja ihmiset lukevat enenevässä määrin uutisensa netistä. Lisäksi halutaan mahdollisimman puhtaita ja myrkyttömiä eristeitä (selluvillaankin sekoitetaan booriyhdisteitä). Mikä on seuraava kohtuuhintainen ja puhdas, ekologinen luonnontuote, mitä olisi lisäksi mahdollista puhaltaa selluvillan tavoin? Uskon, että sahanpuru tulee vielä takaisin ja ottaa oman paikkansa, minkä se on menettänyt, sillä sahanpurulla on ollut vaikeaa tehdä kannattavaa bisnestä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja sahanpurueristeen myyminen puhallettuna ottaisi varmasti tuulta alleen. Ai niin ja KUN näin tulee tapahtumaan, niin minä voin sanoa, että mitäs minä sanoin ;-).

Vaikka syksy on jo viileää niin katon rajassa on aina lämmin työskennellä. Rakkaudella, Tiina
 
 


Kesän päättäjäiset mökkitunnelmissa.

 Kesä alkaa olla lopuillaan ja kesän päättäjäistunnelmissa vilautan teille vähän kuvasatoa traditioksi käyneeksi mökkireissusta Ähtäriin. Katsokaa tätä terassia ja sen kaunista muotokieltä. Se oli todella rakkautta ensi silmäyksellä, kun silmäilin tätä terassia. Jämäpaloja oli jäänyt hurjan vähän tätä terassia tehdessä.
 
 Mökki ja kauniit halkopinot. Pidämme mökkielämästä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa meillä ei olisi aikaa tai energiaa omalle mökille, kun kaikki aika ja energia kuluu oman pohjalaistalomme remonttiin. Toisaalta taas omassa kodissamme on mökkielämän elementtejä, lukuunottamatta vettä, mitä tuo vanha viljapelloksi kuivattu järvenpohja ei aivan täysin korvaa.
 
 Ihastuttavat kivikkoistutukset vetivät kameraa puoleensa.
 
 Kalastamista.
 
 Saunomista, paljun lämmössä istumista ja viilenevään iltaan lämmintä yltiöherkullista Moskovan pataa konjakkisnapsin kera. Pataan löytyy ohjetta vaikkapa täältä. Pakko sanoa, että tuo Moskovan pata oli ihan mieletön makuelämys ja suunnitelmissa on kaivaa hirvenlihaa pakkasen uumenista tätä herkkua varten ja testata itsekin tätä reseptiä.
 
Ihastuttavia tyyniä iltahetkiä. Ihmisen on hyvä olla, kun se voi katsella tulta ja veden pintaa samaan aikaan. Enää kahdeksan kuukautta, niin päästään aloittamaan uutta kesäkautta.
 
 
Kiitos tästä kesästä kaikille lukijoilleni. Olen suuresti kiitollinen teille siitä, että blogini on ottanut tuulta siipiensä alle ja lukijamäärät ovat tällä hetkellä enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa.
 
 

Olkipukin teko-ohje!



Mikäli ihmettelet, miten ihmeessä joulukoristeiden teko-ohje on blogissa melkein keskellä kesähelteitä, niin nyt on tosiaankin hyvin luonteva hetki olkikoristeiden tekoon. Kirjoittajalla ei siis ole mennyt kuukaudet pahasti sekaisin ja hyviä syitäkin löytyy olkien pyörittelyyn elokuussa. Olkipukin voi käydä tekaisemassa pellolla nyt ja muun muassa välttää sotkua joulun alla sisätiloissa. Yleensä olen syksyisin saanut opastaa aikuisia tai lapsia olkitöiden saloihin, mutta tänä vuonna pienten poikien äitinä vuodatan olkitöiden ilosanomaa, vain täällä blogissani.

Pohojalaaset häät!


Tervetuloa kurkistamaan hääkuviamme! Mikäli olet uusi blogini lukija tai satunnainen kävijä, niin suosittelen kurkkaamaan päivityksiä toukokuulle asti. Näin sinulle selviää paremmin juhlatilamme valmistelutöiden laajuus ja se kammottava lähtötilanne. Toivottavasti nämä toimivat inspiraatiokuvina myös jonkun muun navettaprojektissa.
 
Sata henkeä mahtui loistavasti 12 metriä pitkään navettaamme juhlimaan. Onneksi säät olivat puolellamme ja näin ollen myös ulkotilat olivat paremmin käytössä. Erityisesti pidin kattoon asennetuista lipputankovaloista, mitkä verhottiin vielä hallaharsolla.


 Vanhat ikkunat toimivat paikkakarttoina. Kaikki mitä ei tilassa ehditty maalata tai saatu täysin kauniiksi, niin yksinkertaisesti peitettiin hallaharsolla. Tilaan käytettiin yli 200m hallaharsoa.
 
Kallo löytyi siivousten yhteydessä vanhasta lantakasasta.


 Jokainen vieras löysi omalta paikaltaan kuksan. Tuosta puisesta mukista oli tarkoitus nauttia kaikki illan juomat.
 
 Kuksat oli nimikoitu ja jokaisesta löytyi myös hääpäivämme päivämäärä poltettuna. Nimikoimisesta huolimatta illan edetessä kuksat alkoivat mystisesti hukkua ja itse kunkin kuksaa etsittiin moneen otteeseen illan aikana, toiset löytyivät vasta seuraavana aamuna.
 

Alkumaljojen täyttö on kesken.


Painotuotteissa näkyi häidemme teemoja. Helavyö oli osa sulhasen pukeutumista.


Karkit omalla paikallaan valmiina, isommille ja pienemmille herkkusuille. Karkkia häissämme kului noin yhdeksän kiloa.
 
Photo booth tai meidän sanoin valokuvauspiste oli kaikille vieraille tarkoitettu tilaisuus otattaa itsestään ja perheestään vähemmän tai enemmän hassuja kuvia valokuvaajamme pystyttämässä studiossa.


Vähän reittiohjeita seinällä. Hauska sana tuo palakolliset noin kirjoitettuna.


Ove is sweet :-D.


Pihaan oli pystytetty opastetaulu, mistä näkyi tärkeimmät suunnat, mihin vieraidemme kannatti juhlien jälkeen suunnata.
 
 

 
 Siskojeni suunnittelemat kauniit pöytäkoristeet. Ivoryn sävyiset pom pomit sopivat täydellisesti viljanipun somisteeksi.
 

 Morsiuskimppu oli todella kaunis, niin kaunis etten olisi osannut sitä itse edes suunnitella noin kauniiksi. Olin antanut floristille vapaat kädet ja todellakin olin tyytyväinen lopputulokseen. Pienet korukehykset, joissa edesmenneet läheisemme olivat osana hääjuhlaamme, olin vienyt floristille aiemmin ja kertonut muutamalla lauseella väreistä ja teemasta. Kimpun teki Jalasjärven Kukka-Aitta .
 
 
Rehupiikles viihdytti ja nauratti taattuun tapaansa. Ehkä yksi hauskimpia muistoja jäi kun bändi tarkoituksella muisti morsiamen nimen väärin koko illan. Siitä riitti hauskaa vielä bändin poistuttua paikalta.


 Nokipannukahvit keitteli Komiat Hetket ohjelmapalvelu. Komiat Hetket on todellinen asiakaspalveluhenkinen tiimi ja mikä vain on heidän kanssaan mahdollista. Meidän häissä he järjestivät puukonheittoa ja puhallusputkiammuntaa, tarjoilivat tekemäänsä hirvenlihakeittoa ja hoitivat kahvipöydän esille laiton, sekä keittivät nokipannukahvit. Hirvenlihakeitto oli todella maukasta ja toiveiden mukaista. Lämmöllä suosittelen heitä!
 
Olen todella ihastunut näihin Kuusisten ottamiin kuviin, joita tälläkin sivulla on suurin osa. Filtterin olen itse lisännyt kuviin jälkikäteen. Jaana Kuusinen ja hänen miehensä olivat todella löytäneet häistämme ne oikeat hetket, ilmeet ja tilanteet, joita voimme lämmöllä katsella ja muistella vielä pitkään. Suurin osa tämän sivun kuvista on Jaanan tai hänen miehensä ottamia. Kuusiset tekevät kuvausta harrastuksenaan ja mukavaan hintaan. Kuvat saa itselleen alkuperäisinä kaikki. Minun kauttani voi kysellä heidän yhteystietojaan.


Morsiamen epäesteettiset vaniljavannikkeet luki kahvipöydän listalla. Rakastan näiden makua, mutta en vain saa tuota ulkonäköä onnistumaan ihan niin kuin äitini.


Anopin maailman parhaimpia lusikkaleipiä.


Kermalikööriä pieninä annoksina.


Baari aukesi kahvipöydän jälkeen. Drinkit oli suunniteltu ja nimetty omasta päästä ja baarimikon avustuksella.


 Häjyt tuli paikalle ja epätietoisuus laskeutui siitä mitä nyt tulisi tapahtumaan.
 
 
 Siinä ne nyt suunnitteli ketä viedään ja mihin ja mitäs sitten tapahtuu....
Baarimikko vietiin ja sulhasen ja bestmanin, sekä vapaaehtoisen piti lähteä hakemaan baarimikkoa takaisin.
 

Takaisin tulikin sulhanen, bestman, vapaaehtoinen ja häjyt, puettuna hieman erilaiseen asuun. Kukapa ei tykkäisi katsella miehiä tutuissaan ja sukkahousuissa? Ainakin meidän vieraat ulvoivat naurusta. Pienenpienet joutsenet esittivät suloisen version Joutsenlampi-baletista. Esiintymispalkkio menee lyhentämättömänä erityislasten hyväksi. Valitettavasti en voi näyttää teille enempää näitä herkullisia kuvia ;-).
 
Illalla tunnelmavalaistus oli edukseen.


 Silti yhä usempi vieras oli seurannut piilopullo-kylttiä ja löytyi saunan takaa. Oletin alun perin yhden 0,75l viskipullon riittävän tuolla saunan takana, mutta seuraavana aamuna saunan takaa löytyikin neljä tyhjää pulloa väkeviä.
 
 
 
 Kuolleiden läheistemme muistokynttilät paloivat vielä aamullakin kauniisti terassin kaiteella.

 

 
Aamu kertoi pohjalaishäiden olevan onnistuneet. Kiitos kaikille mukana olleille tai muutoin hengessä mukana oleville.

Seuraavaksi palaan taas "ruotuun" ja tarinoin remontin edistymisestä , Seinäjoen käsityömessuista ja muutama askartelupostauskin on jo työn alla. Nauttikaa ihanasta loppukesästä!