Vasta valmistuneessa makuuhuoneessa jatketaan edelleen ja tällä kertaa keskitytään yksityiskohtiin. Makuuhuoneemme herkullisimpiin yksityiskohtiin kuuluu mielestäni Domus Classicalta hankitut sähkökalusteet. Tässä kuvassa kannattaa katsella tuonne kattoon, sillä kattoa purkamatta ei voinut sähköä tuoda toiselle valokatkaisijalle, eikä johtoa voinut piilottaa katon ja pönttömuurin väliin, sillä siellä ei ollut tilaa. Sähköt tuotiin siis myös katon kautta pintavetona mahdollisimman vanhaan tyyliin kierteisillä kangaspäällysteisellä johdolla.
Kytkimet ja pistorasiat ovat posliinisia ja todella hyvän näköisiä katseen vangitsijoita, sekä lisäksi posliininen vanhan mallinen kytkin tuntuu sormissa siltä, kuin olisit hetkeksi ottanut aikamatkan sadan vuoden taakse. Pitkään taas pohdin, että haluanko valkoisia vai mustia sähkökalusteita, mutta nyt kun katselee valkoisella seinällä, mustaa kytkintä, niin tehty päätös todellakin oli oikea. Tässä näet myös miten meillä hukkui yksi johtopidikkeen ruuvi, mikä oli kauniin kuparinvärinen ja vanhaan malliin se oli tehty talttapäiselle ruuvarille. Varastosta kaivettiin korvaava ruuvi, mikä oli kuitenkin musta ja ristipäinen. Nämä ovat ehkä niitä pieniä epäkohtia mitkä huomaa vasta, kun ne kerrotaan ääneen.
Lisää Domus Classican posliinisia sähkökalusteita voit ihailla TÄÄLLÄ.
Makuuhuoneen puolipitoisten vaatteiden paikka, tuli ratkaisemaan: "En tiedä mihin tämän laitan, joten jätän lattialle." -vaatteiden ongelmaa. Kaapin taakse piiloutuu tuollainen maalaamaton kohta, ja se on yksi hirsiseinän kohdista, missä oli tekstiä ja jätettiin näin ollen peittämättä. Tuossa lukee: "Tapiseerattu uudelleen 10.12.1948." -Hugo. Perheessä oli tuolloin saatu uudet tapetit juuri jouluksi.
Verhot on ommeltu Varustelekasta hankituista Norjan armeijan villahuovista. Kyseinen kauppa myy nimittäin järkihintaan villahuopia, tosin tarjonta näytti juuri nyt olevan aika heikkoa, mutta voihan niitä aina pamahtaa sinne lisää. Nämä on ripustettu kattoon nahkalenkeillä ja kattoon kiinnitetyillä koukuilla. Verhotankona toimii maalattu harjanvarsi. Ei nimittäin ole mitään tähdellistä syytä miksi verhoihin pitää hankkia omat verhoihin myydyt verhotankosetit kaupoista, kun ne voi ripustaa kauniisti muutoinkin.
Verhot toimivat öisin pimennysverhoina, sillä tiivis musta villahuopa blokkaa valoa melko hyvin ja tarvittaessa verhon sisäpuolelle voi kesäaikaan ommella lisäkankaan. Päivisin toinen verho kootaan ikkunan sivuun näin.
Sängyn päädyssä olevan verhon ympärille taas solmitaan nahkanauha, kun halutaan verhot pois ikkunan edestä.
Kukkatapetin päälle tuli vanha sonnin kallo lisäämään tilan "Villi Pohjola" -tunnelmaa. Kun olin pieni, eli aikana ennen internetin keksimistä, muistan pelänneeni Tyyne-tädin eteisessä olleita sonnin sarvia, joihin oli muotoiltu pää muistaakseni jostain kankaasta. Tämäkin menee niillä rajoilla, että onko tämä tosi hieno vai tosi karsea. Samalla tavalla rajamaastossa keikkuu useimmat tosi hienot jutut, mutta tärkeintä on antaa niille mahdollisuus.
Apteekista oli vetyperoksidi loppunut hyllystä, mutta tuttavaltani sain hiusten vaalennusainetta, sekä jauhetta, ja kahdesti sivelin aineet kalloon ja kelmutin sen yöksi vaalenemaan. Kallo vaaleni, mutta alkuperäinen toiveeni lopputuloksesti oli vieläkin vaaleampi. Ehkäpä tilaan vielä erikseen näiden vaalentamiseen varta vasten tarkoitettua ainetta.
Ihastuitko sinäkin tapettiin? Kyseessä on kohtuuhintainen Sanduddin paperitapetti. Pääset katsomaan lisää vaihtoehtoja esimerkiksi tästä linkistä. Itse hain tapetin paikallisen Prisman hyllystä.
Sängyn vierellä on jakkara, mikä pitää uusimpia kirja-aarteita käden ulottuvilla.
Sängyn pääty on tarkoituksella tehty keskenään eri mittaisista lattialankun pätkistä. Kerron näistä pussilakanoista joku toinen kerta, nyt paljastan vain, että ne ovat täydelliset.
Minulle saapui mukava paketti Limepopilta, missä on tarvikkeet kolmeen erilaiseen DIY-kokeiluun. Niistä ja Terve Talo-seminaarin annista tulossa juttua.
Nähdään taas,
Tiina
