Keittiömme täytti yhden vuoden.


Keittiömme täytti yhden vuoden ja juhlan kunniaksi kerron teille tämän hetkisestä suosikkitilastamme. Keskellä keittiötä on tarkoituksella iso avoin tila ja se on pyhitetty lapsiperheen toiminnoille: Puujunaradalle, kuperkeikoille ja sen semmoisille. Keskellä keittiötä seisoo hirsi, tukemassa poistetun hirsiseinän jäljelle jääneitä rakenteita ja antaa omalta osaltaan keittiön ilmeeseen kivan lisän.
 
 
Keittiön seinissä on oma suosikkipaneelini eli siskonpaneeli, mihin olen niin kiintynyt, että nimesin bloginikin sen mukaan. Entisessä kodissani oli ennen remonttia siskonpaneeli katossa, sekä seinissä puolipaneelina, sävyiksi oli valikoitunut possunpunainen ja myrkynvihreä. Olin ihastunut siihen tunnelmaan, minkä maalatut paneelit sai aikaan, vaikka minun maalipurkeissani ei yhtä rohkeita värejä ollutkaan.
 
Keittiön allas on musta komposiittiallas ja pisteet altaan helppohoitoisuudelle. Sokkelilevyt tehtiin puusta ja käsiteltiin puisten työtasojen sävyisiksi, mikä oli ehkä yksi parhaimmista ratkaisuista tässä keittiössä.


Ärsyttävät liian alas tulevat ikkunat, mitkä pilaa keittiösuunnitelman voi olla rasite tai sitten mahdollisuus leikkiä, korostaa tasoeroja ja saada istumapaikkoja ikkunan eteen. Vitriini on tehty vanhasta ikkunasta ja heinäseipäät toimivat verhotankoina.

 
Pohjalaistalon tunnelmallinen keskus kolahtelevine rautaluukkuineen. Valitettavan vähän käytämme tätä, joten eduspeltiäkään ei ole vielä asennettu paikoilleen. Pienet kädet yltäisivät liian hyvin ja liian nopeasti keittolevyille. Leivinuunia lämmitämme säännöllisesti hieman, jotta iso tiilikasa ei hohkaisi kylmää. 

 
Valmista! Saa tulla! Samassa tila on täynnä eloa ja menoa. Lelulaatikkoa kaadetaan lattialle, kahvinkeitin lähtee pulputtamaan ja iloinen höpöttely täyttää ilman.
 
 
Kotopirkoissa arvotaan tänään Ilona Pietiläisen Talven hopeiset hiutaleet-kirja. Voi miten ihastuttava kirja ja herkkä kuvitus. Käyhän osallistumassa arvontaan!
 
 
 

Klikkaa ja lue lisää »

Keittiömme pienet yksityiskohdat.


 Keittiömme täyttää vuoden ja juhlan kunniaksi otin kuvia kotimme sydämestä eli keittiöstä. Rakastan juurikin näitä pieniä yksityiskohtia ja tässä teille maistiaisia keittiöstämme.

 
Puutraktori on parkkeerannut itsensä keittiön ikkunalaudalle. Taustalla ilta-aurinko valaisee Luopajärven vanhaa järvenpohjaa.





Valokatkaisijat hirsiseinän päädyssä. Renovan sähkökalusteet tuntuivat alkuun rohkealta valinnalta, mutta nyt ne tuntuvat ainoalta oikealta valinnalta.



Sähköpistokkeet tuo välttämätön paha. Mitä et voi peittää niin korosta sitä? Vaihtoehtona oli valkoinen väri, mutta äskeisen ajatuksen siivittämänä päädyttiin mustiin. Nämä hankittiin Pohjois-Suomen sähköstä.



 
Olympia-maljat tai niin sanotut olympiamaljat, oikeasti nämä ovat puolalaista vanhaa puristelasia ja vain jostain kumman väärinkäsityksestä johtuen näitä myydään kirpputoreilla Suomessa valmistettuna lasina. Kaunista lasia alkuperästä huolimatta kaikkine koristekuvioineen ja erilaisine värisävyineen.


Äitini piti olympiamaljoista, vaikkei lasia varsinaisesti koskaan kerännytkään ja nyt nämä äitini vanhat lasiesineet muistuttavat minua lämpimästi äidistäni keittiön vitriinissä joka päivä.
 

 
Vanhat pitsilakanat verhoina tuovat tunnelmaa, ihan omanlaistaan tunnelmaa. Jokaisessa verhossa on hieman omanlaisensa pitsikuvio, sillä niitä on hankittu vähän sieltä ja täältä.
 

 
Välipalatarpeet pidetään lapsiperheessä aina käden ulottuvilla.
 

 
Lopuksi esiintyy uusi, mutta minulle kovin rakas esine: Lasten keinutuoli. Olin kyllä onnesta soikeana, kun saimme lahjaksi jotain näin ihastuttavaa. Pieni söpö huonekalu on saanut jossain vaiheessa uuden jalaksen rikkoutuneen tilalle ja on niin uniikki ja ainutkertainen, etteivät sanat riitä kuvailemaan.

Viikonloppuna tiedossa vähän laajempia kuvia keittiöstämme.


Muistathan, että voit seurata blogipäivityksiäni näppärästi myös Facebookin kautta.
Klikkaa ja lue lisää »

Valaisinrakentelu inspiroi!

 
Valaisinrakentelu on melko koukuttavaa . Meillä on kotona testattu erilaisia valaisinrakenteluprojekteja ja melkein jokaiseen tilaan on muokattu oman näköisiä valaisimia. Ehdoton tämän hetkinen suosikkini on lypsykoneen osasta muokattu vielä keskeneräinen valaisin, mikä on tulossa ruokapöydän yläpuolelle. Hyvänä kakkosena tulee tuo keittiön hyllyn päällä loistava tunnelmavalaisin, mikä on alunperin ollut traktorin kohdevalo.
 
 
 Me emme juuri osta valmiita valaisimia, vaan aina mietimme mistä esineestä seuraava valaisin tehtäisiin kotiimme. Usein idea valaisimeen syntyy mielenkiintoisesta käytöstä poistetusta esineestä, mille haluamme vielä uuden käyttötarkoituksen. Valaisimen asentaminen ja korjaaminen on sähkötyötä ja kannattaa tarkistaa esim Tukesin sivuilta mitä tavallinen sähkönkäyttäjä voi tehdä sisustusvalaisimille ja miten.
 
 
Lämmöllä suosittelen teille tätä Syty valolle -kirjaa, niin inspiraatiokirjaksi, kuin ohjekirjaksi valaisinrakenteluun. Tämä kyseinen teos arvotaan ylihuomenna Kotopirkkojen Facebook-sivulla, joten olehan paikalla osallistumassa arvontaan! Arvontaan voit osallistua klo 23 asti illalla. Onnea arvontaan!
 
Kotopirkoissa vietetään torstaina valaisinrakentelupäivää, ja esittelemme tuolloin laajasti kotimme DIY-valaisimia. Voit myös käydä inspiroitumassa lisää Syty valolle -kirjan omalla sivulla. Ehkä sinuakin puraisee valaisinrakentelukärpänen.
Klikkaa ja lue lisää »

Asukastaulun uusi elämä?


 Tämmöinen ihanuus löysi tiensä meidän keittiön katseenvangitsijaksi. Asukastaulu, nimitaulu tai porrastaulu? Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Taulu löytyi tosiaan Vaasan kirppikseltä ja olin hetken aikaa hämmästystä ja riemua täynnä, kun moinen yllätys löytyi ja vielä vaivaisella kolmella eurolla. Noita kirjaimia ei sitten ihan kolmella eurolla hankittukaan.


Vauvakissamme Mekkala tarkkailee tapahtumia lähietäisyydeltä. Tämä asukastaulu on kyllä melkoinen mahdollisuuksien taulu, ettei toista. Tällä hetkellä kehyksiin on eksynyt pannukakkuresepti, ehkäpä joulun alla kehysten sisällä näkyy joululaulun sanoja ja miehen syntymäpäivänä onnittelurunoa.

Tänään on Kotopirkoissa Siskonpaneelisoppaa-päivä. Ellet ole vielä tutustunut Kotopirkkoihin, niin TÄSTÄ linkistä pääset seuraamaan upeiden ja innovatiivisten Kotopirkkojen parhaita DIY-ideoita.

Klikkaa ja lue lisää »
Tunnisteet:

Ruokailuhuoneen sisäkatto raikastuu valkoiseksi.



Pakkasaamu ihan aikuisten oikeasti, eikä vain juuri nollan alapuolella. Meillä on talon seinässä oleva ulkohana vielä eilen ollut käytössä ja nyt tietenkin tyhjentämättä. Nyt kaikilla peukut pystyyn, että se on säilynyt ehjänä! Talvi yllätti omakotitaloasujan TAAS! Sitten varsinaiseen asiaan, eli paneelikaton maalaukseen ilman mitään aasinsiltoja. Seinäjoen Värimiehiltä kipaisin tämän Colorian PaneeliPro kattomaalin kirkastamaan sisäkattojen ankeahkoa ilmettä.



Mikäli joku vielä uskoo, että lakatun paneelipinnan maalaaminen on työlästä ja vaatii hiontaa, pohjamaaleja, useita maalikerroksia ja muita hassutuksia, niin älä usko enää moisiin höpöhöpö-juttuihin. Ammoisina aikoina lakatun paneelipinnan maalauksessa on saattanut olla haasteita ja tarinat elävät.


Maalasin meidän hääviikon alussa tulevan ruokailuhuoneen mäntyisen paneelikaton. Maalaus oli todella helppoa ja tuohon kaveriksi suosittelen esim. Anzan laaadukasta pensseliä.


Meillähän noita pensseleitä kuluu melkoinen määrä ja usein tulee sorruttua ostamaan niitä ihan halvimpia pensseleitä. Seinäjoen Värimiehillä myyjä kuitenkin suositteli minulle Anzan Platinum Black - pensseliä ja se oli loistava valinta. Se ei ruostunut vaikka unohdin pensselin pariksi päiväksi veteen likoamaan. Lisäksi se puhdistuu täysin puhtaaksi juoksevan veden avulla paljon meidän aiempia pensseleitä nopeammin, eli säästää vettä ja aikaa.


Tässä katto kerran maalattuna. Hääviikolla kun oli järkyttävä hyörinä ja kiire, niin toinen maalauskerta jäi odottamaan parempia aikoja. Ensimmäinen maalauskerta oli niin peittävä, että yleisilme ei jäänyt häiritseväksi.



Tältä nurkkaus näyttää nyt. Kattoon on sudittu PaneeliPro ja seiniin Colorian öljyvahat, mutta kerron seinistä lisää joku toinen kerta. Tuon vaaleamman hirsipinnan kanssa on vielä ajatustyökin kesken.


Kalkkunoita ei pikkupakkaset näyttänyt häiritsevän, ne olivat skarppina ulkoilemassa ihan niin kuin muinakin aamuina. Meidän linnut ovat hitaasti kasvavia maatiaismixejä, joissa on pronssikalkkunaa ja mustakalkkunaa sopivana sekoituksena. Myös tehotuontakalkkuna löytyy näiden tipujen sukupuusta, minkä yhden munista kuoriutuvan kalkkunan valkoinen väritys paljasti.

Ihanaa ja touhukasta syksyn jatkoa sinulle!
(Ihan kohta saan jo toivotella mukavaa joulun odottelua <3).

Klikkaa ja lue lisää »

Betonitonttujen teko-ohje!

Betonityöt on nyt SE juttu, mitä jokaisen itseään kunnioittavan askartelijan pitää ainakin kokeilla. Luomuksia betonista, kipsistä, savesta, mosaiikista - ryhmä löytyy Facebookista ja on mieletön ideoiden aarreaitta. Todella lämpimästi suosittelen liittymistä kyseiseen ryhmään, mikäli betonityöt kiehtovat. Mikä näissä sitten yhtäkkiä on alkanut ihmisiä kiehtomaan? Olisiko kuitenkin vain se tunne, kun voi täyttää sekoittamallaan sementtivellillä erilaisia muotteja ja toivoa tomerasti muottia taputellen, että: -Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku.


Mietteliäs kolmikko on edellisenä päivänä valmistunut ja nyt kuivumassa.

Klikkaa ja lue lisää »
Tunnisteet: ,

SOblogit vieraana Lapuan Kankureilla.


SObloggareilla oli tänään ilo olla vieraana Lapuan Kankureilla. Näyttelytilassa ihastelimme ja ihastuimme. Corona villahuopa oli ehdoton etukäteissuosikkini, olihan se juuri voittanut Muoto 2015 tekstiili -palkinnon. Eipä tuo jättänyt kylmäksi näin livenäkään.



Mustavalkoisuus oli hyvin esillä. Olisinkohan onnellisempi puolukkametsässä tuommoisen korin kanssa. Vai löytäisinköhän vielä tänä syksynä kanttarelleja jos suuntaisin sienimetsälle uuden korin kera. Ystäväni muuten kertoi, että sienimetsään pitää suunnata likööripullon kera. Hyvää sienipaikkaa pitää kiittää annistaan lorauttamalla tilkkanen likööriä poimittujen sienien tilalle ja toinen tilkka omaan suuhun. Tosiharrastaja käy ehkä taksilla sienessä?

 

Meillä oli ilo tutustua Heini Riitahuhtaan ja hänen Lapuan Kankureille suunnittelemaansa Ruut kuosiin. Ihanaa, kun kuosi herää henkiin Heinin tarinoidessa kuosin synnystä. Ehdoton lisäplussa on jos suunnittelija on vieläpä Heinin kaltainen lämminhenkinen helposti tykättävä persoona.



 Ruut käy sekä päiväpeitoksi, että pöytäliinaksi. Ehdoton plussa moisesta monikäyttöisyydestä.
 

Kuosi on kiehtova ja pitää otteessaan, leikittelee tuomalla monenlaisia mustavalkoisia tuulahduksia silmien eteen.



 Oma paikka ruokapöydästä paikallistettu ja ilta voi jatkua taivaallisen ruuan, elävän musiikin, viinilasin ja antoisan seuran parissa. Balsamicomarinoidut kanttarellit todellakin osui ja upposi tähän nautiskelijaan.
 
 
 Miten hauskalta kattaus näyttääkään, kun lautasliinat ovatkin eri värisiä. Oli ilo tutustua Lapuan Kankureiden väkeen ja aistia ja kuulla heidän työntäyteisestä arjestaan. Iso kiitos <3.
 
 
Vielä katsahdus myymäläkierrokseen, missä musta tiskiharja ja musta astianpesuainepullo vetivät puoleensa. Pienet asiat ovat tärkeitä. Kaupassa oli oikeasti niin hurja määrä ihanuuksia etten edes yritä näyttää kuvien välityksellä teille niitä kaikkia. Käykäähän itse kurkistelemassa kaupassa!

 
Sen sijaan, että olisin kuvannut teille isoja kokonaisuuksia, niin kamerani on tallentanut hyllyjen kulmauksesta puolittain piilossa olevat herkulliset kankaat. Mikäli meillä luovutaan jossain vaiheessa vanhoista pitsisomisteisista lakanoista verhoina, niin näistä kankaista tulisi verhot ainakin keittiöön ja eteiseen. Mistäköhän nämä kuosit ovat syntyneet? Minä yhdistelen nämä mielessäni selkeästi vanhan talon tekstiileihin. Patjakankaan kuosejako olleet alun perin vai mitä?
 
Mitenköhän olen onnistunut napsimaan kuvia ilman iloisia SObloggareita, joista välittyisi teillekin se viihtyisä tunnelma, mikä meillä oli. Seuratkaapa muita SOblogeja, sieltä tulossa varmasti lisää päivityksiä!




Klikkaa ja lue lisää »
Tunnisteet: ,

Talvi tulee ja katosta puuttuu eristeet!


Voi vadelma sentään, miten on remontti edistynyt laiskasti. Häitä varten kaikki remonttivermeet siivottiin pois alakerrasta ja remontin saattaminen loppuun on raksatauon vuoksi edistynyt äärettömän nihkeästi. Meidän kodin olohuone on nyt saatava valmiiksi tai paremminkin sen pitäisi jo olla valmis. Yöpakkaset tulee kohta ja meidän olohuoneen katosta puuttuu semmoinen pikkujuttu, kuin eristeet kokonaan. Lämpöhän karkaa kaikkein tehokkaammin nimenomaan katon kautta ja voin kertoa, että alkaa olla himpun verran viileää.



Kattoon asennetaan ekovillaa levyinä. Puhallusvillaa olisi vaikea saada vinokatto-osuuden koteloon niin, että sitä varmuudella olisi joka paikassa, joten päädyimme levyvillaan. Selluvilla edustaa meidän remontissa semmoista perustuotetta, vähän kuin kaurapuuro aamiaispöydässä. Mikäli meidän remontissa voisi rahaa käyttää huolettomammin, niin käyttäisimme eristeenä kokonaan pellavaa (tai vitalia, ellei kyseinen tehdas olisi palanut pari vuotta sitten). Eristeiden pitää luovuttaa kosteutta tehokkaasti eteenpäin, eli olla hengittäviä, jotta talo pysyy terveenä. Hengittävyys rakenteissa ei tarkoita sitä, että siellä ilma puhaltaisi läpi, vaan nimenomaan kosteuden siirtymistä eteenpäin.



 
Jotenkin sitä oudosti omille ajatuksilleen ja tavoilleen välillä sokeutuu ja kuvittelee kaikkien muidenkin käyttävän remonteissaan vain sanomalehdistä tehtyä selluvillaa tai pellavaa. Blogitapaamisessa juteltiin rakentamisesta ja eräs SOblogien bloggarikaveri kertoi haluavansa vielä joskus rakentaa hengittävän talon. Minähän asiasta innostuin heti valtavasti ja ajattelin hänen tarkoittavan jotain todella aitoja ja alkuperäisiä materiaaleja, kuten vaikkapa hirttä, turvetta tai sahanpurua eristeeksi, paperitapetteja seiniin itse tehdyin liisterien avulla ja niin edelleen. Kunnes kävi ilmi, että hän tarkoittikin ensisijaisesti selluvillalla eristettyä taloa, niin minä ja kieroutunut käsitykseni siitä mitä hän olisi voinut haluta hiljenivät. Meni selluvillat suuhun ja tipahdin taas tietoisuuteen siitä, että selluvilla ei ole kaikille sitä itsestään selvää peruskaurapuuroa.




 
Loppusanat eristeistä: Selluvillahan valmistetaan kierrätyspaperista. Sanomalehtijäte kuitenkin vähenee pikkuhiljaa ja ihmiset lukevat enenevässä määrin uutisensa netistä. Lisäksi halutaan mahdollisimman puhtaita ja myrkyttömiä eristeitä (selluvillaankin sekoitetaan booriyhdisteitä). Mikä on seuraava kohtuuhintainen ja puhdas, ekologinen luonnontuote, mitä olisi lisäksi mahdollista puhaltaa selluvillan tavoin? Uskon, että sahanpuru tulee vielä takaisin ja ottaa oman paikkansa, minkä se on menettänyt, sillä sahanpurulla on ollut vaikeaa tehdä kannattavaa bisnestä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja sahanpurueristeen myyminen puhallettuna ottaisi varmasti tuulta alleen. Ai niin ja KUN näin tulee tapahtumaan, niin minä voin sanoa, että mitäs minä sanoin ;-).

Vaikka syksy on jo viileää niin katon rajassa on aina lämmin työskennellä. Rakkaudella, Tiina
 
 

Klikkaa ja lue lisää »

Kesän päättäjäiset mökkitunnelmissa.

 Kesä alkaa olla lopuillaan ja kesän päättäjäistunnelmissa vilautan teille vähän kuvasatoa traditioksi käyneeksi mökkireissusta Ähtäriin. Katsokaa tätä terassia ja sen kaunista muotokieltä. Se oli todella rakkautta ensi silmäyksellä, kun silmäilin tätä terassia. Jämäpaloja oli jäänyt hurjan vähän tätä terassia tehdessä.
 
 Mökki ja kauniit halkopinot. Pidämme mökkielämästä, mutta nykyisessä elämäntilanteessa meillä ei olisi aikaa tai energiaa omalle mökille, kun kaikki aika ja energia kuluu oman pohjalaistalomme remonttiin. Toisaalta taas omassa kodissamme on mökkielämän elementtejä, lukuunottamatta vettä, mitä tuo vanha viljapelloksi kuivattu järvenpohja ei aivan täysin korvaa.
 
 Ihastuttavat kivikkoistutukset vetivät kameraa puoleensa.
 
 Kalastamista.
 
 Saunomista, paljun lämmössä istumista ja viilenevään iltaan lämmintä yltiöherkullista Moskovan pataa konjakkisnapsin kera. Pataan löytyy ohjetta vaikkapa täältä. Pakko sanoa, että tuo Moskovan pata oli ihan mieletön makuelämys ja suunnitelmissa on kaivaa hirvenlihaa pakkasen uumenista tätä herkkua varten ja testata itsekin tätä reseptiä.
 
Ihastuttavia tyyniä iltahetkiä. Ihmisen on hyvä olla, kun se voi katsella tulta ja veden pintaa samaan aikaan. Enää kahdeksan kuukautta, niin päästään aloittamaan uutta kesäkautta.
 
 
Kiitos tästä kesästä kaikille lukijoilleni. Olen suuresti kiitollinen teille siitä, että blogini on ottanut tuulta siipiensä alle ja lukijamäärät ovat tällä hetkellä enemmän, kuin olen uskaltanut toivoa.
 
 

Klikkaa ja lue lisää »

Olkipukin teko-ohje!



Mikäli ihmettelet, miten ihmeessä joulukoristeiden teko-ohje on blogissa melkein keskellä kesähelteitä, niin nyt on tosiaankin hyvin luonteva hetki olkikoristeiden tekoon. Kirjoittajalla ei siis ole mennyt kuukaudet pahasti sekaisin ja hyviä syitäkin löytyy olkien pyörittelyyn elokuussa. Olkipukin voi käydä tekaisemassa pellolla nyt ja muun muassa välttää sotkua joulun alla sisätiloissa. Yleensä olen syksyisin saanut opastaa aikuisia tai lapsia olkitöiden saloihin, mutta tänä vuonna pienten poikien äitinä vuodatan olkitöiden ilosanomaa, vain täällä blogissani.

Klikkaa ja lue lisää »
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)