Ruuvataan ja maalataan!

 Tässä ruuvataan lattialämmityksen päälle asennettavia lattiakipsilevyjä paikoilleen. Aina hieman jännää tuo putkistojen läheisyydessä ruuvaaminen.



 Ã„idin, isän ja lapsen ruuvinvääntimet tauolla.


 Lattiakipsilevyihin piirretään putkien paikat mahdollisimman tarkasti. Näistä piirroksista voi olla myös myöhemmissä remonteissa apua, joten tarkkuutta peliin. Putket voi asetella uriin helposti itsekin, mutta kytkennöissä tarvitaan toki putkimiestä paikalle.



Tämä Colorian Exo tartuntamaali oli oikeastaan aika mielenkiintoinen maali. Tämähän kotiutui meille maatilalevyjen haastavien pintojen maalaukseen, mutta tarkempi tutustuminen osoitti, että tämähän käy vaikka mihin. Sitä on myös ehditty kokeilemaan jo useisiin paikkoihin.


Vanhalla navetalla maalasin myös peltiä tällä samalla maalilla. Peltinen postilaatikko sai myös uuden ilmeen. Erinomainen vaihtoehto!



Pieni muistutus vielä siitä miltä navettamme näytti muutama kuukausi sitten.


Tässä kuvassa on lapiot ja talikot heiluneet jo tuntikausia.


Vihdoin pestyä ja puhdasta pintaa. Oma suosikkini Colorian Greenline, sekä Colorian Exo pääsivät käyttöön. Koulutaulutkin pääsivät kokeeksi jo seinälle.

Hirren vaihto välipohjaan.



Yksi välikaton eristeiden seasta esiin tullut hirsi oli heikossa kunnossa. Katto on joskus muinoin vuotanut silloin katon rakenteessa olleen erkkeri-ikkunan kohdalta. Vaikka hirren sisältä kova kohta löytyikin, niin ei siitä heikon aineksen poiston jälkeen olisi ollut enää ilo silmälle. Hirsihän oli tarkoitus jättää näkyviin ja se oli isolta alueelta ihan höttöä.
 
Onneksi pihapiirissä oleva heikkokuntoinen riihi kantoi sisällään helposti irroitettavaa sopivaa hirttä.


Kuorimaton hirsi piti pikaisesti käsitellä muistuttamaan enemmän tulevia lajitovereitaan. Kiireisen kotiäidin kaveri - kulmahiomakone. Makitan pienen rälläkän keveys tekee tästä minulle mieluisan valinnan.

Tadaa!
 

Uutta hirttä, kestääköhän tämä seuraavat sata vuotta? Asuuko tässä joku sadan vuoden päästä?

Puhallusvillan puhaltaminen rossipohjaan.

 
Palaako meillä? Onneksi vain sankempaa pölyä puhallusvillan puhalluksesta.

 
Tämä matonen johtaa...

 
...Lautamäen kyläkaupan puhallusvillarekkaan. Kannattaa udella näiltä tarjousta mikäli asut kohtuullisen matkan päässä Luopajärveltä.

 
Tämän vuoksi meille tulee villat puhallettuina. Puhallusvilla kaadetaan rekan sisällä koneeseen, mikä hajoittaa massan ja puhaltaa sen letkua pitkin oikeaan osoitteeseen ja kaikki tapahtuu perin siististi ja nopeasti.  Aiemmin itse puhaltaneena siivoilin vielä vuoden päästä puutarhasta puhallusvillakökköjä, eikä se nyt järin miellyttävä kokemus ollut muutoinkaan. Mikäli kuitenkin olet viimeisen päälle TSI-mies tai - nainen, niin muista hankkia kunnolliset hengityssuojaimet tähän hommaan.
 
 

 
Puhalluvillaa puhalletaan (Ekovillan ohjeiden mukaan) +50% ylitäyttöä ulkoseinien viereen ja +30% ylitäyttöä muutoin kauttaaltaan. Otimme ulkoseinän viereen +100% ja muutoin +30%. Seiniin voi laittaa valmiiksi merkit mihin asti haluaa puhalluksen yltävän, niin  puhaltajan on helppo toimia.
 
 
 
Putkien alta ja vierestä on hyvä tiivistää käsin, jotta ei pääse syntymään kylmäsiltoja. Muutoin voi tiivistää päältä mekaanisesti sopivalla työkalulla tamppaamalla. Yrittäjälle vinkiksi, että sopivan tamppaustyökalun jättäminen lainaan olisi erinomaista asiakaspalvelua. Puhallusvillan tiivistäminen jää usein asiakkaalle.
 
 

Puhallusvilla tiivistetään koolauksien tasolle, mielellään mahdollisimman huolellisesti. Itse puhallusvillan puhaltaminen tapahtuu hetkessä, yhden huoneen puhallus vei reilusti alle tunnin rekan saapumisesta pihaan.


Koolauspuut puhdistetaan näkyville, niiden päälle ei saa jättää villaa. Kuvassa näkyy vielä hienosäätöä kaipaavia kohtia, missä villa on liian matalalla.

Nauttikaa ihanista kesäpäivistä!

Selluvillaterveisin,
Tiina

 

Olohuoneen alakerran kaikki koolaukset valmiina.

Raksa on saanut uutta tuulta purjeisiin ja nyt mennään lujaa tulevan kaksikerroksisen olohuoneemme remontissa. Vanhoja seiniin piirrettyjä tekstejä sentään maltamme tutkia ja niistä selviääkin, että taloa on rakennettu 1800-luvulla. Valitettavasti viimeisistä numeroista ei meinaa saada selvää.Tämä kohta seinästä jätettiin koskemattomaksi ja vielä pohdimme miten parhaiten säästämme nuo kohdat. Pitäisikö laittaa lasi päälle vai peittää teksti turvaan valolta vaikkapa taulun taakse?
 
Viime syksynä nämä maisemat avautuivat olohuoneemme sohvalta hieman eri näköisinä kuin nyt. Katselin tuolloin sohvalta kattoa ja tuntui hienolta idealta ottaa tuo olohuoneen yläpuolinen kylmä ullakkotila osaksi olohuonettamme. Olohuoneesta tehdään nyt täysikorkeaa tilaa aina vesikattoon asti. Korkeaa tilaa tullaan kuitenkin hyödyntämään ja rakentamaan nukkumaparvi yövieraille olohuoneen toiseen reunaan. Sohvalta tulee jatkossa näkemään ylös vinokattoon asti ja nuo massiiviset kattohirret jäävät näkyviin katseenvangitsijoina. Kalkkunan aitaelementtejä hakiessani kävin myyjän taloremonttia kurkkaamassa ja olohuoneen kohdalla nainen osoitti huoneen kattoa ja kertoi välikaton poistuvan remontin yhteydessä ja tilasta tulevan täyskorkeaa. Niinpä niin, juuri kun kuvittelin meidän tekevän jotain tosi persoonallisia rempparatkaisuja, niin satunnainen ihminen tekee juuri samoin.
 
 
Ulkoseiniin laitetaan asianmukaiset pellavatilkkeet hirsien väliin. Pellavarive sopii tähän tarkoitukseen parhaiten ja työstäminen on helppoa. Meillä käytössä tosin ihan pellavaeristelevystä revityt suikaleet.




Timpurin työt on alakerrassa tehty. Tästä eteenpäin työstämme alakertaa itse eteenpäin. Koolaukset halusimme jättää ammattilaiselle.


Levyjen alta paljastui vanha oviaukko tällä seinällä, joten emme voikaan jättää kyseistä väliseinää hirrelle. Seinään tulee hirsipaneeli koolausten päälle, aivan kuin ulkoseinän sisäpinnallekkin ja hirsipaneeli jatkuu tuossa aina oviaukon yläreunaan asti, jolloin seinä jatkuu taas hirsipintaisena. Olemme kiitollisia ripeän timpurimme työpanokseen. Työt edistyivät ripeästi ja toivotulla tavalla. On ilo jatkaa hänen kanssaan tästä eteenpäin.

Maatilalevyjen maalausta ja muuta "pikkupuhdetta".

Kärrynpyörä odottelee vielä omaa paikkaansa pihamaalla.
 
 

Sisätiloihin olemme ehtineet viime aikoina aivan liian vähän nyt navettaprojektin ollessa vauhdissa. Hieman olen käynyt seiniä puhdistamassa. Muistatte ehkä aiemmista postauksista ne vaaleanpunaisiksi ammoisina aikoina maalatut hirsiseinät. Suorille pinnoille olen käyttänyt työkaluna Boschin hiomatyökalua, mistä pidän mm. siitä syystä, että hiomisen jälkeen kokee olevansa ihminen, eikä kävelevä pölypilvi. Hirsien välien vinoille hirsipinnoille ei tuolla hiomatyökalulla pääse, joten kulmahiomakone on ollut edelleen käytössä. Rälläkästä pidän sen tehokkuuden vuoksi, mutta varsinkin suorille pinnoille se aiheuttaa naapurin sedän sanoja mukaillen lehmän nuolemaa, vaikka kuinka olisi varovainen.
 
Navettaprojekti on nyt tässä vaiheessa. Lattia on kerran maalattu ja parret on poistettu, mistä iso kiitos mieheni hyville ystäville. <3 Navetan tiilikaton isot reiät on vihdoin paikattu. Isot reiät katossa ovat todella tuhoisia rakennukselle, kuin rakennukselle, joten niiden paikkaaminen oli todella tärkeää.
 
 

Nuo maatilalevyt seinissä haluttiin maalata valkoisiksi retron kellertävän sävyn sijaan. Ensimmäinen maalauskerta peitti levyn jo kauniisti, mutta mahdollisesti maalaamme ehtiessämme vielä toisen kierroksen.
 

Colorian Exo valittiin haastavaan kohteeseen, sillä nuo maatilalevyt eivät ole ollenkaan tarkoitettu maalattaviksi. Kevyesti karhensimme pintaa hiekkapaperilla ja vanha maatilalevy ja Exo tarttuivat toisiinsa loistavasti.
 

Meidän navettahan oli romahtanut lisäsiiven osalta ja nyt paikkailemme navetan pääosan seinää tuosta jäljelle jäävän ja pois puretun osan liitoskohdasta.. Alaosaa meni näppärästi uudella varastosta löytyneellä laudalla. Henkilönostimen avulla ylöspäin seinällä mentäessä, oli lautatavarakasa jo sen verran huvennut, että piti nopsaan tekaista materiaalia purkukasasta. Näin ollen meidän navetan seinä alkoi näyttää kovin kotikutoiselta. Alkuun kauhistuin, sitten hengittelin raskaasti hetken aikaa ja lopuksi koitin nähdä lopputuloksessa kotoilu-fiilistä ja tilataidetta. Seinästä löytyy nyt, sekä puhdasta, että kierrätettyä likaisen väristä raakalautaa. Samasta seinästä löytyy myös punamullalla maalattua lautaa ja vihertävää öljymaalilla maalattua pintaa. Todellinen tilkkutäkki siis kyseessä.
 
 
Hyvin maatunut vanha lantakasa on ollut meillä vähemmän mieluisana projektina. Aines on jo ihan multaa, mutta koska kasaan on kannettu myös rehupaalien muovit, niin kasa on ongelmajätettä. Mikäli tilaisi jätelavan, niin se maksaisi vähintäänkin hunajaa ja on sinänsä hölmöä kuskata myös multaa jätelavalla pois.
 
 
 
Olemme siis lajitelleet. Muovit on eritelty omaan kasaansa.
 
 
Kasasta löytyvät luut ja muut epämääräiset tavarat omaan pinoonsa. Kaikkeen sitä ryhtyy :-(.
 
 
Sisätiloissa on myös synnytty. Hautomakoneessa olleet  kalkkunatiput ovat kuoriutuneet 28 vuorokauden odottelun jälkeen, tai nämähän kuoriutuivat oikeastaan jo yhden päivän etuajassa. Palaan kalkkuna-aiheeseen uudelleen ehtiessäni. Ensi kerralla toivon mukaan tarinoin teille olohuoneen lattian rungon teosta.
 
 
 

Vanha navettarakennus kunnostautuu kesäjuhlaan.



Kuukausi sitten postailin teille hävityksen kauhistuksesta. Nyt vihdoin olemme saaneet lajiteltua romahtaneen lisäsiiven. Mikään kaunistus tai ilo silmälle ei tämä rakennus ole vieläkään, mutta olemme matkalla oikeaan suuntaan! Tämä tila on meillä ainut isompi tila, mihin olisi kesällä hyvä kutsua suurempi määrä vieraita kesäjuhliimme, joten sisätilojen remontin ohessa olemme kaapineet vanhaa lantaa vanhasta navetasta lapioin ja talikoin.

Tästä syystä postaustahti on hiljaisempaa nyt kesäaikana. Töitä riittää niin sisätilojen, kuin ulkotilojenkin kanssa. 

Pikkuremppaa siellä täällä ;-).

Näiden ystävien: lapion, kottikärryjen ja talikon kanssa olen viettänyt viime aikoina paljon aikaa. Hyvää liikuntaa ja aivot nollaantuu siinä sivussa.

Melkein odotan, että pääsen käsiksi tuohon sortuneeseen osioon. Emme ole koskaan varsinaisesti muuranneet mitään, joten haasteet - täältä tullaan.

Eläimiä tilalla ei ole ollut enää vuosiin, joten onneksemme kaikki lapioitava ja talikoitava tavara on jo muuttunut melko miedon hajuiseksi tuotteeksi.


Tämä tila kohtaa seuraavaksi kunnon pesun ja kiireellisen kattotiilien korjausoperaation. Seuraavaksi mietitään mitä tälle tilalle tehdään puhdistusoperaation jälkeen.

Olohuoneen remontissa sukelletaan rossipohjaan!

Raksa edistyy jälleen, mikä on ihanaa! Singeri on päässyt kylppäriin odottamaan seesteisempiä aikoja. Pahimpien kiireiden väistyessä se saa puutason, altaan ja hanan. Voi siis olla, että kylpyhuone on vielä hetken kesken :-D.

Sitten itse asiaan! Olohuone käy läpi muutosta, muovimatto saa väistyä pienin palasin. Kuumailmapuhallin ja lasta olivat minun mielestäni näppärimmät työkalut tähän hitaaseen hommaan.

Pinkopahvinaulojen poistoa ja aseet niihin.

Alapohjan lapioiminen ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun kyseessä oli vain yksi huone! Onneksi saimme kärryt tuohon ikkunan alle lainaan. Helpottui työ kummasti.

Kestää hetken, ennen kuin tässä tilassa viihdytään taas koko perheen voimin. Eristeiden alla kaikki oli ok. Ilmanvaihto oli ollut riittävä ja lattian runko oli pysynyt terveenä. Lattian vinous johtui vain hirsitalon luonnollisesta painumasta.

Kuvassa ei valitettavasti näy, mutta tuossa savikerroksien, kivien ja metsän eri materiaalien alla oli kerros kattohuopaa. Onneksi rakenne oli kuitenkin kestänyt rakennusvaiheen ratkaisut. Kattohuopa ei ole oikea materiaali, eikä toimi oikein tuossa kohtaa rossipohjan rakennetta. Välillä mietin, kun tietyt keskustelualueet ovat täynnä vanhan rakennustavan ihannointia, että eivät ihmiset tuolloin olleet mitään rakennustaidon ylijumalia. Ehkä ennen ihmiset olivat vain tottuneempia työstämään puuta ja rakenteista tuli kestävämpiä, kun muovia ei ollut käytettävänä.

Vappufiiliksissä raksalla.

 Tältä meillä näytti alakerrassa.
 
Tältä meillä näytti yläkerrassa. Purkaminen on alkanut.
 

Toukokuu on tarkoitus käyttää purkamiseen. Vintin katon eristeenä oli käytetty mm. vanhoja täkkejä.

Tilataideteoksia.

 
 
 Levyjen alta paljastui lisää tilataidetta. Seinässä lukee ilmeisesti : Täälä on ylälutti 1885. Lutti on ollut nimitys aitalle.
Vähän myöhäisempää tilataidetta.

Siskonpaneelisoppaa löytyy myös Instagrammista ja Facebookista!